Kun presidentti George W. Bush voitti viime syksyn presidentinvaalit, hän julisti saaneensa poliittisen pääoman, jonka hän myös aikoi käyttää. Nyt, vajaat yksitoista kuukautta vaalien jälkeen Bushin ja hänen uuskonservatiiviensa poliittisesta pääomasta ei ole jäljellä kuin rippeet.
Kongressin alemman kamarin eli edustajainhuoneen enemmistöjohtaja Tom DeLayn keskiviikkona saama rikossyyte Teksasin vaalirahoitulain rikkomisesta on vain yksi pisara, joka on halvaannuttamassa Bushin johtamaa Valkoista taloa yhä syvemmälle luottamuspulan suohon.
DeLayta epäillään liike-elämän lahjoitusten junailusta republikaanipuolueen ehdokkaille vastoin Texasin lakia, joka kieltää ehdokkaita ottamasta rahaa yrityksiltä. Syyte liittyy vuoden 2002 vaaleihin, joissa demokraatit menettivät osavaltiossa enemmistönsä demokraateille.Vain vajaata viikkoa aikaisemmin kongressin ylemmän kamarin, Senaatin enemmistöjohtaja Bill Frist joutui kertomaan julkisuudessa olleensa kuulusteluissa sisäpiirikauppojen johdosta.
Poliitikkojen rötöksiä
on kymmeniä
DeLayn ja Fristin mahdolliset lainrikkomukset edustavat monien amerikkalaispolitiikkaa seuraavien tarkkailijoiden mukaan vain jäävuoren huippua, samanlaisia, mutta vähemmällä julkisuudella selvinneitä tapauksia nykyisen hallinnon ytimessä on vähintään kymmeniä.
Valkoisen talon apulaishenkilöstöpäällikkö Karl Rove ja varapresidentti Cheneyn henkilöstöpäällikkö Lewis Libby ovat hekin olleet jo kesästä asti löysässä hirressä odottamassa juridista ja poliittista kohtaloaan sen jälkeen kun selvisi, että he olivat poliittisista tarkoitusperistä johtuen lainvastaisesti vuotaneet julkisuuteen CIA-agentti Valerie Plamen henkilöllisyyden kaksi vuotta sitten.
Bush on toistaiseksi kerta toisensa jälkeen vakuuttanut tukeaan epäilyksenalaisiksi tai syytteeseen joutuneille sisäpiiriläisilleen, mutta ensi vuoden välivaaleihin valmistautuvassa republikaanipuolueessa presidentin itsensä nauttima tuki on alkanut näyttää yhä ohuemmalta ja väkinäisemmältä.
Washingtonin republikaanien suosimissa baareissa kuiskitaankin puolueen nykyisen toimintakulttuurin muodostuvan katastrofiksi jo ensi vuoden välivaaleissa ja viimeistään seuraavissa presidentinvaaleissa kolmen vuoden kuluttua.
Maltilliset republikaanit ovat nousemassa kapinaan hallitsevaa oikeistosiipeä vastaan, joka ei enää voi runnoa haluamiaan päätöksiä entiseen tapaan läpi.
Bushilla on poliittisten vastoinkäymisten lisäksi ollut myös huonoa onnea. Peräkkäisten hirmumyrskyjen iskeytymisestä kuukausi sitten Meksikonlahden rantaan ja erityisesti New Orleansiin ei pahimmallakaan tahdolla voida syyttää presidenttiä.
Katrinan hoidosta hallinnolle jättiongelma
Sen sijaan myrskykatastrofiin valmistautumisesta ja sen jälkihoidosta on jo tullut toivoton poliittinen ja taloudellinen päänsärky Valkoiselle talolle. Yrittäessään pelastaa edes jotakin pohjamutiin pudonneista kannatusluvuistaan presidentti lupasi maksaa Katriinan ja sittemmin hirmumyrsky Ritan tuhojen jällenrakennuksen, mutta sai samalla kimppuunsa useiden erityisesti pohjoisten osavaltioiden senaattorit joiden mielestä heidän veronmaksajiaan ei voida velvoittaa kantamaan vastuuta etelän kehnosta infrastruktuurista.
Lisäksi liittovaltion, joka poisti normaalit julkisten hankintojen kilpailutussäännöt jälleenrakennusurakoilta, pelätään jo nyt sitoutuneen maksamaan miljardeittain järjettömiä ylihintoja Halliburtonin tapaisille hallitusta lähellä oleville sotateollisuusyrityksille.
Monien amerikkalaisanalyytikoiden mukaan Bushista toisen kauden presidenttinä tullut ennätysajassa siipirikko voidakseen ajaa läpi enää yhtäkään merkittävää poliittista hanketta. Presidentti onkin joutunut vähin äänin luopumaan vaalikauden tärkeimmäksi uudistukseksi luonnehditusta eläkeremontista ja ensimmäisen kauden veronkevennysten säätäminen pysyviksi näyttää sekin yhä epävarmemmalta.
Bush joutuukin nyt yhä enemmän altavastaajaksi. Kasvava enemmistö amerikkalaisista ja nyt siis myös republikaaneeista haluisi lopettaa yhä järjettömämmältä näyttävän sotaretken Irakiin ja presidentin omat puoluetoverit kyselevät yhä äänekkäämmin hallituksen finanssipolitiikan perään."Milloin historiassa maa on käynyt samaan aikaan sotaa ja laskenut veroja", ihmetteli muun muassa arizonalainen republikaanisenaattori John McCain.