Koulun alku on iloinen ja jännittäväkin asia. Jos mielenterveysseuran tutkimukseen on uskominen, niin yhä useammalle koululaisille lukuvuoden alkaminen on kuitenkin ahdistuksen paikka.
Masennus ja haluttomuus painavat koululaisia enemmän kuin koskaan. Tutkimuksen mukaan joka neljäs koululainen ei voi hyvin ja joka kymmenennen kohdalla ongelmat ovat sitä luokkaa, että niihin tarvittaisiin aikuisen tukea. Rohkeimmat asiantuntijat väittävät, että jopa kahdeksan prosenttia nuorista tarvitsee psykiatrista hoitoa.
Viime talven PISA-tutkimus osoitti, että suomalainen koululaitos tuottaa hyviä tuloksia äidinkielessä, matematiikassa ja luonnontieteissä. Jatkotutkimus osoitti kuitenkin, etteivät suomalaiset oppilaat viihtyneet koulussa. Jos opettajilta kysyttäisiin, viihtyvyys olisi todennäköisesti vielä heikompaa.
Säästötoimien ansiosta kouluista on tullut raskaita laitoksia, joita leimaa yhä kasvava levottomuus ja suuret ryhmäkoot. Luokkien oppilasmääristä on poistettu rajoittimet kokonaan. Joissakin kouluissa voi olla ala-asteella jopa 30 oppilasta samassa luokassa.
Ennen luokat olivat homogeenisempia. Nykyisin samassa luokassa voi olla maahanmuuttajia, joilla on puutteellinen kielitaito ja normaaliin luokkaan integroituja erityisoppilaita, joilla on muita ongelmia. Samalla puhutaan paljon myös siitä, että lahjakkaat oppilaat pitäisi huomioida erikseen. Opettajalle tilanne on epätoivoinen: kuinka ottaa huomioon kaikkien tarpeet?
Eräs opettajaystävä ilmoitti vaihtavansa ammattia. Ei siksi, ettei olisi pitänyt opettamisesta, vaan siksi, että olosuhteet olivat käyneet mahdottomiksi. Hänen ryhmässään on 25 oppilasta, jotka edustavat kuutta eri kansalaisuutta. Ei hänellä ole mitään maahanmuuttajia vastaan, mutta välineet kaikkien huomioon ottamiseen puuttuvat. Maahanmuuttajien kotouttamiseen normaalin luokkaopetuksen puitteissa ei annettu opetusta silloisessa opettajanvalmistuslaitoksessa.
Kotiläksytkin ovat opettajilla lisääntyneet valtavasti. On väsättävä jos jonkinmoista projektia ja hanketta. Kilpailu on johtanut siihen, että jokaisen koulun pitää erikoistua. Hevoskouluja ja golfkouluja perustetaan kilpaa niin, että tavallinen koulu alkaa olla katoava luonnonvara.
Ei ihme, että opettajapula pahenee. Tähän saakka suurin pula pätevistä opettajista on ollut pääkaupunkiseudulla. Nyt ongelma on levinnyt myös harvaan asutuille seuduille. Sieltä väki vähenee eikä opettajille kerry tarpeeksi tunteja. Pelkät kauniit maisemat eivät riitä ilman syrjäseutulisää.
Jo 14 prosenttia opettajista on epäpäteviä. Pahin tilanne on erityisopetuksessa, missä lähes 30 prosenttia ja eräillä alueilla jopa puolet opettajista on epäpäteviä.
Raskaalta näyttää, kun kuuntelee mielenterveysseuran raporttia. Reppu painaa niin opettajan kuin oppilaankin harteilla. Pahoinvointi kouluissa kasvaa samalla, kun saksalaiset pedagogit käyvät kilpaa äimistelemässä oppimistuloksissa kunnostautunutta suomalaista koululaitosta.
Myös fyysinen pahoinvointi on kasvanut. Koululaiset valvovat entistä pitempään ja liikkuvat yhä vähemmän. Ylipainoa kertyy vatsalle entistä nuoremmilla. Nuoret miehet eivät meinaa selviytyä armeijan rasituksista eivätkä ekaluokkalaiset osaa kävellä.
Valtion ensi vuoden budjettia väsättäessä on pidetty suurta meteliä monista tärkeistä asioista kuten kansallisesta terveyshankkeesta. Koululaisia ei kuitenkaan saa unohtaa, muuten reppu käy liian raskaaksi. Lasten ja nuorten masennus on otettava vakavasti.