Vattenfall Oy, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Kainuun TE-keskuksen maatalousalan kalatalousyksikkö sekä Pohjois-Pohjanmaan 19 eteläistä kuntaa ovat solmineet sopimuksen alueen vesistöjen ympäristöolojen parantamisesta.
Yhteistyön taustalta löytyy vuonna 1998 tehty Revon Sähkön kauppa, jossa Vattenfall antoi Repo-kunnille sitoumuksen ympäristörahasta. Lupauksen mukaan Vattenfall sijoittaa vesiensuojeluun reilut 84 000 euroa vuosittain niin kauan kuin tarvetta ilmenee.
"Uudessa sopimuksessa määritellään pääperiaatteet, joiden mukaan yhteistyössä edetään", Vattenfall Oy:n toimitusjohtaja Lauri Virkkunen kiteytti.
Vattenfallin lisäksi ympäristöhankkeiden rahoitukseen osallistuvat kunnat, ympäristökeskus ja TE-keskus. Eri tahojen rahoitusosuudet vaihtelevat hankekohtaisesti.
"Rahoituspäätöksiä tehtäessä kriteereitä ovat hankkeen vaikuttavuus ympäristöoloihin, ylikunnallisuus, vaikuttavuus koko alueella ja hankkeiden tasapuolinen sijoittelu", Virkkunen taustoitti.
Hankkeita ohjaa seurantaryhmä, joka pitää tarkastelukokouksen joka kolmas vuosi. Vattenfallilla ja kunnilla on ryhmässä oma edustus. Puheenjohtajuus on kiertävä, ja sihteerinä toimii ympäristökeskuksen edustaja.
"Tilanteissa, joissa hankkeista ei päästä sopuun, Vattenfall voi toimia itsenäisesti ja siirtää rahat seuraavalle vuodelle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että summa katoaisi savuna ilmaan", Virkkunen painotti.
Haastava alkutilanne
Kaikkien sopimuskuntien edustajat eivät ehtineet keskiviikon allekirjoitustilaisuuteen. Vaikka osa signeerauksista jäi vielä uupumaan, oli kyse vain muodollisuudesta.
Vattenfallin toiminta on puhuttanut Repo-kunnissa pitkään. Vielä viime syksynä kummasteltiin sitä, mihin luvatut ympäristörahat ovat hävinneet.
Oulaisissa piipahtanut Virkkunen vastasi kritiikkiin ja esitteli hankkeet, joita Vattenfall on tukenut. Yksi näistä oli tänä vuonna päättynyt Pyhäjoen vesistöalueen jokirapuprojekti.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen edustaja Eero Merilä tervehti sopimuksen syntymistä ilolla, mutta muistutti osapuolia myös ikävistä tosiasioista.
"Kokemus osoittaa, että mitä enemmän on sopijaosapuolia, sitä pitempi on matka konkreettisten lopputulosten saavuttamiseen. Toivottavasti yhteinen sävel löytyy kohtuullisella neuvottelupanostuksella", ympäristökeskuksen ympäristönkehittämisosaston päällikkö tiivisti.
Nyt katseet kääntyvät seurantaryhmän suuntaan.
"Paine sitä kohtaan on kova", Merilä tiesi.