Elokuvateatteri Rion valkokankaalle heijastetaan Pia Bovinin ohjaamaa elokuvaa Poika nimeltä Aksel. Kohtauksessa tanskalaislapset kyyhöttävät sängyn laidalla vaitonaisina. Ovikello soi. Kukaan ei puhu mitään.
Pitkän hiljaisuuden rikkoo sihahdus: "Shh."
Samaan aikaan Sari Niemelä istuu karunoloisessa kopissaan täyden elokuvakatsomon takana. Hän tarkkailee herkeämättä pientä televisioruutua ja tietokoneen näyttöpäätettä.
Ennen kaikkea hän kuuntelee elokuvan ääniä.
Kun toinen elokuvan lapsista avaa suunsa ja aloittaa repliikkinsä, Niemelä klikkaa hiirtä tietokoneen ruudulla. Samalla hetkellä valkokankaalle ilmestyy teksti: "Shh. Ei inahdustakaan."
Suomenkielinen teksti on Niemelän tekemä käännös elokuvan repliikistä. Käännöksen Niemelä on tehnyt elokuvan englanninkielisen tekstityksen ja sen dialogilistan perusteella.
Alkuperäiskielikin tukee hänen käännöstään: monien vuosien kokemus tanskalais- ja norjalaiselokuvien kääntämisestä Oulun kansainvälisellä lastenelokuvien festivaalilla on jättänyt jälkeensä häivähdyksen tanskan taitoa.
Sari Niemelä on opiskellut yliopistossa pääaineenaan saksaa. Monille kääntäjän ammattitaito syntyy myös käytännön työn kautta.
Komromissien taidetta
Sari Niemelä ja viisi muuta kääntäjää aloittavat työnsä reilusti ennen Kansainvälisen lastenelokuvien festivaalin alkua.
Työ tehdään kotona videon ja dialogilistan äärellä.
Tekstitysten muotoilu on ennen kaikkea taistelua tilaa vastaan: yhdelle tekstiriville mahtuu 36 merkkiä ja valkokankaalle mahtuu kerrallaan kaksi riviä. Välillä pitkiä repliikkejä on pakko jakaa kahteen ruutuun.
Tämäkin aiheuttaa omat ongelmansa.
Tekstitystä ei voi vaihtaa liian nopeasti uuteen: tietokonepääte näyttää vihreää valoa vasta silloin, kun keskivertokatsojan oletetaan ehtineen lukea koko tekstin loppuun saakka.
"On pakko etsiä sanoille lyhyitä sysonyymejä ja miettiä, mitä tekstityksestä voi jättää kokonaan pois", Niemelä kertoo.
Lopuksi repliikit kirjoitetaan screen pro -tekstitysohjelmaan yksi kerrallaan. Tämän jälkeen edessä on vielä varsinainen työ, tekstitysten ajaminen elokuvaan elokuvaesityksen aikana.
"Ja tätä ennen käännöksen tarkistaminen. Pitää varmistaa, että kukin repliikki sopii elokuvan kohtaukseen ja ettei lopulliseen versioon jää mitään käännöskukkasia."
Riimi on haaste
Poika nimeltä Aksel on kääntäjälle haasteellinen tehtävä: esimerkiksi elokuvan räp-käännöksen tyyliksi ei käy kirjakieli.
"Erityisesti laulun sanojen, riimitysten ja sanaleikkien kääntäminen on välillä vaikeaa."
Tavallinen elokuvafestivaalin katsoja ei helposti tule ajatelleeksi kääntäjän työn merkitystä. Toisin oli ennen.
Sari Niemelä on ollut tekemässä festivaalilla myös mikrofonitulkkauksia. Tuolloin katsojilta tuli paljon myös suoraa palautetta. Monet olisivat halunneet kuulla myös elokuvan alkuperäiset äänet.
Suomessa elokuvayleisö onkin tottunut tekstitykseen. Dubbaamiseen suhtaudutaan perin kielteisesti.
Tekstikäännöksessä tilanne ei ole yhtä jännittävä kuin mikrofonitulkkauksessa. Kaikkea voi kuitenkin sattua.
"Piuhat voivat irrota tai kuvaruutu pimetä yht'äkkiä", Niemelä naurahtaa.
Elokuvien simultaanitekstittäminen aloitettiin Oulun festivaalilla vuonna 2000. Tänä vuonna festivaalilla nähdään yhdeksän simultaanitekstitettyä ja yksi valmiiksi tekstitetty elokuva. Kaksi lapsille suunnattua elokuvaa tulkataan. Ensi vuonna simultaanitekstityksen määrää halutaan entisestään lisätä.