Jo kolme vasemmistoliiton näkyvää edustajaa on sivussa hallitusneuvotteluista. Neuvottelujunasta jo sen ensimmäisellä kierroksella hyppäsi Markus Mustajärvi. Seuraavana syrjään pantiin Jaakko Laakso, ja viimeksi sivuun hyppäsi vapaaehtoisesti Jyrki Yrttiaho.
Vasemmistoliitto sai eduskuntavaaleissa 14 paikkaa, kolme paikkaa aiempaa vähemmän. Ääniosuus oli 8,1 prosenttia.
Vielähän on auki sekin, meneekö puolue ylipäätään hallitukseen. Jos ryhmä vielä jakaantuisi hallituksessa puolustajiin ja vastustajiin, se johtaisi vasemmistoliiton painoarvon laskuun. Se myös takuuvarmasti ärsyttäisi isompia hallituskumppaneita.
Puheenjohtaja Paavo Arhinmäen kannalta on toivottavaa, etteivät vähäiset joukot hupene yksi kerrallaan. Jos Arhinmäki haluaa puolueensa olevan hallituspuolue, hänen on oltava valmis panemaan puolueensa rivit järjestykseen.
Laitavasemmiston rakoilu ei ole uusi ilmiö. Vasemmistoliiton edeltäjä SKDL kärsi siitä 1960-luvun lopulta 1990 tapahtuneeseen lakkauttamiseensa saakka. Riitely näkyi aina myös kun SKDL oli hallituksessa.
SKDL:ää ja etenkin sen suurinta jäsenjärjestöä, kommunistista puoluetta SKP:tä repineet riidat siirtyivät perintönä vasemmistoliitolle. Vasta aivan viime vuosien aikana vanha osapuolijako on alkanut menettää merkitystään pikku hiljaa.
Vaikka nyt syntynyttä jakautumista ei voida suoraan verrata vanhaan osapuolijakoon, jonkinlaisena kaikuna menneestä sitä voidaan pitää. Äärivasemmalla on aina ollut vaikea hyväksyä kompromissien tekoa. Etenkin kun pitäisi sopia jotain vasemmiston silmissä päävihollisena pidetyn kokoomuksen kanssa.