Rento ke­sä­näyt­te­ly ma­dal­taa kyn­nys­tä ha­keu­tua taiteen äärelle – Lea Re­mek­sen de­byyt­ti­näyt­te­ly tuo en­sim­mäis­tä kertaa tai­det­ta See­la­riin

Oulun työväen pursiseuran kotisatama Seelarissa on tänä kesänä esillä taidetta ensimmäistä kertaa koko sen yli 70-vuotisen historian aikana. Aloite kesänäyttelystä lähti itse taiteilijalta, oululaiselta graafikolta Lea Remekseltä.

Oma näyttely on ollu graafikko Lea Remekselle pitkäaikainen haave. Lea Remeksen Siimekseen -teoksen vehreä maisema istuu Hietasaaren maisemiin.
Oma näyttely on ollu graafikko Lea Remekselle pitkäaikainen haave.
Oma näyttely on ollu graafikko Lea Remekselle pitkäaikainen haave.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Mitä eroa on kesänäyttelyllä ja kesäaikaan pidetyllä näyttelyllä? Vivahde-eroa voisi kuvata vaikka näin: kesänäyttelyt esittelevät taidetta perinteisten ympärivuotisten gallerioiden ulkopuolella ja usein yllättävissäkin paikoissa – esimerkiksi Hietasaaren satamakahvila Poijussa.

Oulun työväen pursiseuran kotisatama Seelarissa on tänä kesänä esillä taidetta ensimmäistä kertaa koko sen yli 70-vuotisen historian aikana. Aloite kesänäyttelystä lähti itse taiteilijalta, oululaiselta graafikolta Lea Remekseltä.

– Tämä on kotisatama ja siksi tärkeä, purjeveneilyä miehensä kanssa harrastava Remes kertoo ja jatkaa:

– Onhan tämä myös Oulun hienoimpia paikkoja. Suisto sopii mitä parhaiten luontoaiheisille töille.

Ja tosiaan, kahvilan suurista ikkunoista tulviva merellinen maisema ja valoisat akvarellit ovat kuin luotuja toisilleen.

Idyllinen miljöö on erottamaton osa kesänäyttelyelämystä. Yhdistelmä houkuttelee usein ihmisiä taiteen ääreen kauempaakin. Oulun taiteilijaseura -63 ry:n hallituksen puheenjohtaja Tiina Vehkaperän mukaan kesätaidenäyttelyturismi on voimissaan.

– Kesänäyttelyissä on hienoa se, että vähän hiljaisemmat pikku pitäjät heräävät henkiin.

Näyttelyjä järjestetään usein matkailureittien varsilla, jolloin niihin voi helposti ohikulkumatkalla poiketa. Tästä syystä taiteen äärelle saattavat päätyä sellaisiakin, jotka eivät yleensä gallerioissa viihdy.

Lea Remeksen Siimekseen -teoksen vehreä maisema istuu Hietasaaren maisemiin.
Lea Remeksen Siimekseen -teoksen vehreä maisema istuu Hietasaaren maisemiin.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Vehkaperän mukaan perinteisillä gallerioilla on edelleen hieman juhlava maine, joka saa ihmiset ujostelemaan.

– Ei ole esimerkiksi yleisesti tiedossa, että gallerioihin on ilmainen sisäänpääsy. Sinne ei myöskään tarvitse pukeutua mitenkään arkisesta poikkeavasti. Mistään ei tarvitse tietää etukäteen.

Kesänäyttely-konsepti voi madaltaa kynnystä myös taiteen tekijöille esitellä julkisesti omia töitään. Lea Remes, 49, on tehnyt kuvituksia graafikkona sanomalehti Kalevassa yli 20 vuotta ja aina maalannut myös työnsä ohessa, mutta debyyttitaidenäyttelyn hän päätti viimein pitää ”50-vuotisjuhlavuonnaan”.

– Elämä on rajallista, ja nyt on se aika, kun pitää toteuttaa unelmia. En olisi saanut itseltäni rauhaa, jos en olisi edes kerran pitänyt omaa näyttelyä.

Näyttelyn järjestäminen on ollut yllättävän työlästä.

– Ideointi alkoi vuosi sitten. Viimeisen kahden kuukauden aikana olen tehnyt näyttelyvalmisteluja päivätyön ohella yötä myöten. Samalla, kun olen maalannut ison osan ydinteoksista, olen tehnyt näyttelyyn liittyviä oheishommia. On pitänyt tilata kehystyksiä, painattaa julisteita ja esitteitä ja leikellä paspis-pahveja, Remes luettelee.

Näyttelyyn tarvitaan muutakin kuin tyhjät seinät. Tätä ei moni tule ajatelleeksi, Vehkaperä sanoo.

– Taiteilijaseurallekin tarjotaan usein kaikenlaisia galleriatiloja, mutta otamme vastaan vain reiluja ja ammattimaisia tarjouksia. Jos vuokra on kova, siihen on sisällyttävä myös hyvä palvelu, markkinointi ja valvonta. Ammattitaiteilijoille pitäisi olla tarjolla myös erillisiä näyttelykorvauksia.

Etenkin markkinointi avajaisineen, tiedotteineen ja kutsukortteineen vie paljon resursseja. Nykyisessä informaatiotulvassa on vaikea erottautua.

– Näyttelyn järjestäminen on yleensä tiimityön tulos ja iso ponnistus.

Lea Remeksen ponnistus on voiton puolella. Outolintu, Kummankukka -näyttely on ripustettu ja avajaiskuohuvat jäähtymässä. Luonnollisesti suurin työ on tehty teosten eteen.

Takaseinällä ekspressionistisen värimaailman saaneet luontoaiheet kuvittavat taiteilijan omakohtaisia kokemuksia.

– Käsittelen niissä kipeitäkin asioita, koulukiusaamista, sisarten kuolemaa ja lapsettomuutta, Remes sanoo.

Kirkkaat värit ja pehmeät kuva-aiheet ovat kontrastina synkille teemoille.

Toisella seinällä on realistisempia maisematöitä ja sorsa-aiheisia teoksia. Niistäkin näkyy kiintymys kuvattuja luontokappaleita kohtaan.

– Töilläni haluan sanoa, että luonto hoitaa sinua.

Outolintu, Kummankukka -näyttely Kahvila Poijussa 13. syyskuuta asti.

Kesänäyttelyitä Oulun seudulla 2018

  • Alakestilän navettanäyttely, 29.6–29.7. Avoinna kello 12–18. Maanantaisin suljettu. Taiteilijat: Ari Koch ja Juho ’JATZ’ Arvola. Värminkoskentie 20, Liminka.
  • Ars Kärsämäki 2018, Elonkehässä 15.6.–29.7. Keskuskatu 25, Kärsämäki. Taiteilijoina muun muassa: Virva Kanerva, Magdaleena Jakkila, Aleksi Martikainen, Konsta Huusko ja Hanne Kontiola.
  • Mustarinda 2018, Jos muutan jotain, mitä liikutan? 14.6.–12.8. Avoinna ke–su 11–17. Avoinna ke–su kello 11–17. Paljakantie 61, Hyrynsalmi.
  • Juha Penttinen, Heijastuksia – Reflections: Digitaalisia maa­lauksia 14.6. asti. Tähtitornin kahvila, Linnansaari 1, Oulu.
  • Ateljee-Galleria Kaikkosen kesänäyttely, Valosta ja varjosta 13.7–5.8. Avoinna pe–su 12–17. Taiteilija: Sampo Kaikkonen. Muhoksentie 750, Ylikiiminki.
  • Taidegalleria Café Terttu Jurvakainen, kesänäyttely 17.6–31.8. Avoinna ke–su kello 12–17. Taiteilijoina muun muassa: Risto Immonen, Sanna Koivisto, Pekka Holopainen ja Terttu Jurvakainen. Nykäläntie 18, Muhos.
  • Huomaa, että juhannus voi aiheuttaa poikkeuksia aukioloaikoihin.
Ilmoita asiavirheestä