Jääkiekko
Helsinki Suomen toiseksi vanhimman jäähallin kaukalossa jylisee kantava basso. "Valkoinen pakki, punainen hyökkääjä, kolmen kierto. Lähtee nyt." Ääni ja komennot kuuluvat Kari Jaloselle. Miehelle, joka on kuin onkin johdattanut yhden Suomen perinteikkäimmistä seuroista liigafinaaleihin. Ne alkavat tänään. "Me olemme olleet nyt keväällä hirveän hyviä. Kaikki luuleminen on jätetty pois. Sehän on aina parempi tietää kuin luulla", Jalonen alleviivaa. Kysymys on siitä, että joukkue puhunut, puhunut ja puhunut asioista. "Heinäkuusta asti olemme korostaneet rentouden ja rohkeuden merkityksestä. Olemme lähestyneet kaikkia otteluita niin. Se on ollut tämän kauden teema." Jalonen ei vielä ole ottanut uransa 12:tta liigamestaruutta, kun mukaan lasketaan pelaajana ja valmentajana voitetut kultamitalit. "Tässä joukkueessa on paljon samaa kuin Kärpissä mestaruusvuosina. Jokainen pelaaja on roolitettu oikein, ja jokaisen pitäisi onnistua omassa roolissaan. " Kuka esimerkiksi on onnistunut? "Lennart Petrell. Tehopisteet ovat toki plussaa, mutta rooliin kuuluu kovaa, mutta puhtaasti taklaaminen. Ja väitän, että hän on valtakunnan paras alivoimapelaaja. Hän pelaa vaistolla ja on nyt roihahtanut esiin." HIFK:n jääharjoitus jatkuu. Kaukalossa vilahtelee tuttuja kasvoja Oulun ajoilta. Tuollahan on Ari Vallin, joka ratkaisi jatkoajalla Kärppien mestaruuden 2004. Juha-Pekka Haataja syöksähtelee laidasta kuin torpedo, ja Mikael Granlund tekee mailallaan jonglöörimaisia temppuja. Toisena valmentajana käskyjä jakelee Kai Rautio, joka nousi Kärpistä A-maajoukkueeseen 1980-luvun lopulla. Rautiokin lähti maailmalle 1989, kun Kärpät putosi, ja on edelleen sillä tiellä. Vaihtoaitiossa seisoskelee Timo Laru, joka piipahti Idols-kisassa ja oli siis myös Kärppien hierojana monet vuodet. Mutta missä on Jeff Hamilton - kärppä vuodelta 2003? "Ei hänellä kyllä mitään aivotärähdystä pitäisi olla, mutta näkökentässä on joitain häiriöitä. Hän näkee edessään jotain sumua, käy kyllä välillä jäällä, mutta ei pelaa finaaleissa. Ei ehdi kuntoutua", Jalonen valistaa. Kun harjoitus päättyy, viimeisenä jäältä valuu Mikael Granlund - Oulunsalon lahja HIFK:lle ja Suomen huippukiekkoilulle. Harjoittelun merkitys näyttää olevan kiveen hakattu teesi. Jalonen on joutunut julkisuuden valokeilaan - tai oikeastaan hän on patsastellut siellä koko aikuiselämänsä. Mies parkkeeraa auton Ruusulankadulle ja lähtee hakemaan parkkilippua. Keilabaarin terassilta kuuluu kysymys väsyneellä äänellä. "Onko Petrell loukkaantunut?" "Kyllä sillä joku vamma on", Jalonen vastaa rutiinilla. Jalosen profiili tunnistettiin Oulussa. Sama näyttää olevan pelin henki myös stadissa. "Ammatti on julkinen, mutta en minä koskaan ole työntänyt itseäni mihinkään. Johonkin Napakymppiin? En ikinä", hän hörähtää. Hän seuraa oman perusluonteensa suuntaviivoja "Arvioin aina hyvin tarkkaan mihin menen. Jos kysymys on jääkiekosta, siitä olen valmis aina puhumaan, kuten Ylen MM-kisakommentaattorina Moskovassa 2007, mutta sielläkin vain viimeisen viikon, koska olin Kärppien mestaruuden jälkeen niin puhki. Halusin nähdä, mitä se työ on." Kuten ex-kärppä Kalle Sahlstedt on asian osuvasti ilmaissut, Jalonen syö ja juo jääkiekkoa. "Innostun ja kiinnostun aina lätkästä. Mutta minua on arvosteltu siitä, että olen liian ahkera. Onko se muka jokin pahe, että uskon työntekoon ja ahkeruuteen", kilpailukaudella joka päivä kello 06.00 työpaikalleen ilmestyvä Jalonen miettii. "En oikeasti välitä, mitä minusta puhutaan. Ainoa, mistä välitän, on se, mitä teen joukkueen kanssa", hän varmentaa. Heinäpään Haukan aksenttiin on parissa vuodessa ilmaantunut annos stadilisää. Oulussa lauseissa vilahtelivat "mää" ja "nää", mutta Helsingissä hän on profeetta omalla maallaan. Minä on "minä" ja sinä on "sä". "Oulun poikia olen silti. Olen sellainen aina." Myöhemmin Jalonen hakee autonsa Töölöntorin laitamilta, mutta ennen kuin HIFK:lla korvamerkitty mies avaa auton oven, hän käy kioskilta hakemassa iltapäivälehdet. Ei mene kuin viisi sekuntia, kun porttikongissa aikaansa viettävä kolmikko haluaa ottaa kantaa. "Nyt, kun tuli HIFK:n miehiä paikalle, pitää muistaa, että Töölön Vesa on paras", yksi miehistä virkkoo, ja muut nauravat. Kun Jalonen astelee kioskilta takaisin, asiaa riittää edelleen. "Tsemppiä finaaleihin." "Kiitos." Mersu kiihdyttää pois näyteikkunasta. Matka kohti finaaleja on alkanut. HIFK:n ja Bluesin välieräsarja alkaa tänään. Muu ottelupäivät ovat 14.4., 16.4., 18.4. sekä tarvittaessa 20.4., 22.4. ja 24.4.