Sen piti olla tavallinen tiistaiaamu ja tavallinen lypsyreissu. Tiina Kalaoja ja Jouni Meriläinen kiiruhtivat navettaansa Kestilän Mertanivantiellä seitsemän jälkeen.
"Hommat olivat loppupuolella. Ei meillä aamulla navettaan kiire ollut - kyllä me siellä ehdimme tarpeeksi aikaa viettää", Jouni Meriläinen muisteli kolmen aikoihin jo hymynkare huulillaan.
Reipas pari tuntia myöhemmin navetointi sai uuden käänteen.
Maatalon pariskunta oli huomannut puoli kymmenen korvilla sankan savun nousevan metsikön takana. Samalla kuului palokunnan sireenien soitto.
"Mietimme missä palaa: rengastehtaalla vai jossain muualla. Kun savu oli niin paksua ja ilmassa tuntui palaneen renkaan hajua, varmistuimme asiasta", Tiina Kalaoja kertoi.
"Mihin tässä
joutuu lähtemään?"
Sen jälkeen alkoi kiirehdintä. Talon pihalle ja pellolle - parin kilometrin päähän palopaikalta - lensi käryäviä renkaanpalasia.
"Räväkkä aamu", huokaili Meriläinen.
"Sekava tilanne. Mietimme niin monta asiaa. Palon leviäminen metsään ja sitä kautta tänne meille oli päällimmäisenä mielessä. Eivät siinä myrkkykaasut tulleet mieleen", Kalaoja tunnusti.
Suurin huoli oli lapsista sekä eläimistä. Jouni Meriläisen sisko haki Jennan, kohta 8, ja Tomin, 9, turvaan.
"Lapset ovat niin herkkiä pelkäämään", Kalaoja perusteli.
Kymmenen aikaan karja pääsi ulos. Navetasta löytyy 30 lypsävää ja saman verran nuorta karjaa. Omistajat ajattelivat, että eläinten evakuointi onnistuu paremmin, kun ne ovat ulkosalla.
Poliisit kävivät keskipäivän jälkeen Meriläisen ja Kalaojan luona suunnittelemassa, miten lehmien evakuointi tapahtuu, jos metsäpalo leviää.
Siikajoki virtaa parinsadan metrin päässä, joten yksi suunta oli poissuljettu.
Alueella ei ole muita asuinrakennuksia kilometreihin. Tosin yksi autiotalo on näköetäisyydellä.
"Kyllä se mietitytti, mihin tässä joutuu lähtemään", Meriläinen puuskahti tilanteesta, jolloin epätietoisuus oli pahimmillaan.
Yleinen vaaramerkki ei kuulunut maatilan pihaan. Niinpä pariskunta ei osannut toimia viranomaisten edellyttämällä tavalla. Tosin...
"Emme olisi varmaan tehneet mitään toisin, vaikka olisimme vaaramerkin kuulleetkin. Kaikki oli niin sekavaa ja huoli eläimistä suuri. Emme ehtineet kuunnella uutisia ja radiokin oli toisella kanavalla", Kalaoja tunnusti.
Juhlatunnelma ei
mennyt pilalle
Talon emäntää pelotti tuuli, joka normaalisti on aavalla paikalla kohtuullisen kova. Tällä kertaa onneksi ei, vaikka paikoin tuuli puhalsi voimakkaamminkin.
"Savupilvi meni onneksi niin korkealla. Jos olisi ollut kosteampi keli, pilvi olisi mennyt matalammalta", Meriläinen laski.
Hän mietti aikaista herätystä keskiviikoksi, sillä metsissä on syytä kierrellä savuavia mättäitä tarkastelemassa.
Jouni Meriläinen ja Tiina Kalaoja kokevat, että heillä oli onnettomuudessa suuri onni. Palo saatiin pysäytettyä noin kilometrin päähän. Lähtökohdat syksyn suurtapahtumalle ovat nyt oleellisesti erilaiset kuin jos talo olisi palanut.
"Menemme naimisiin 24. syyskuuta", Kalaoja myhäili.