Nykyajan ihminen on kuin renessanssikuningas, joka pyysi aamulla vierelleen laulajan ja luutunsoittajan, lounaalla tanssijan ja harpunsoittajan ja illallisella häntä viihdytti vielä kuoro ja soitinyhtye.
"Tietysti ero on siinä, että oikealla kuninkaalla oli varaa kustantaa eläviä esityksiä, mutta me joudumme nykyaikana tyytymään cd-levyihin ja eritasoisiin äänentoistolaitteisiin", sanoo eurooppalaisen vanhan musiikin johtava asiantuntija, harpunsoittaja ja Harp Consort -yhtyeen johtaja Andrew Lawrence-King.
"Mutta periaatteessa olemme historiallisessa tilanteessa, kun tavallisella ihmisellä on ikään kuin kuninkaan valta. Miettiä mitä tekee mieli ja ottaa se."
Vanhan musiikin modernius
Lawrence-King ja Barcelonassa varttunut laulaja ja kitaristi Clara Sanabras esittivät Kuhmon kamarimusiikkijuhlien viimeisessä aamupäivän kirkkokonsertissa maallista ja uskonnollista musiikkia 1500-luvun Espanjasta.
Vanhan musiikin kuulija on tottunut siihen, ettei häntä piiskata liialla volyymilla ja että samat kappaleet kuulostavat toistamiseen esitettyinä erilaisilta.
Lawrence-Kingin mukaan vanhan musiikin esittäminen antaakin tilaa myös improvisaatiolle. Tila, paikka ja suhde yleisöön ovat esittäjille hyvin tärkeitä. Siinä mielessä musiikkia voisi verrata vaikkapa jazziin. Ohjelmiston valintakin on riippuvainen näistä ulkoisista tekijöistä.
"Olen ollut Kuhmossa ennenkin, ja tiesin että tähän yleisöön voi luottaa ja siksipä uskalsimme aloittaa moneen muuhun paikkaan riskaabelilla, pitkällä gregoriaanispohjaisella Ave Maris Stellalla."
"Musiikkimme on esimerkiksi klassisromanttiseen ohjelmistoon verrattuna oikeastaan hyvin modernia. Emme soita kaikuja satojen vuosien takaa, vaan musiikkia, jonka on oltava juuri tässä ja nyt, sen on oltavaa elävää ja tuoretta", painottaa Lawrence-King, kiireisen aikataulun mies, jonka Kuhmoon matkalla ollut harppu rikkoontui lentokonematkan aikana.
Mies säilyttää kuitenkin rauhallisuutensa ja toteaa toiveikkaasti: no, sen voi onneksi vielä korjata.
Toisenlaisen kunnioitus
Kyllä musiikki kertoo aina aikansa yhteiskunnasta. Espanjalainen musiikki 1500-luvulta kertoo oikeastaan monista ja monista erilaisista kulttuureista, toteavat Sanabras ja Lawrence-King yhteen ääneen.
"Tuona aikana Espanjassa oli paljon taisteluita, joissa vastatusten olivat maurit ja espanjalaiset. Mutta tässä musiikissa eivät soi kummankaan osapuolen voitonlaulut. Kysymys on enemmänkin taistelun tuomista hankalista asioista. Musiikki on usein hyvin nostalgista. Katsotaan kipeästi siihen aikaan, jolloin kaikki oli hyvin."
Taitavat olla maailmanparantajia nämä vanhan musiikin esittäjät. Sanabrasin ohjelmistoon kuuluu myös folkmusiikki ja Lawrence-King korostaa tärkeää ja tasapainoista yhteyttä menneisyyteen, mikä on samalla kunnioitusta toisenlaista ja erilaista elämää kohtaan.
1500-luvun espanjalainen musiikki ei ollut kovinkaan kansallista, vaikutteita tuli etelästä arabeilta ja pohjoisesta ranskalaisilta, italialaisilta, flaameilta.
"Erot musiikinlajien, taide- ja kansanmusiikin välillä eivät olleet suuria. Sama melodia saattoi vaeltaa kirkkomusiikista rakkauslauluun niin kuin Kuhmon konsertin meri-osastossa, joka ulotti espanjalaisen musiikin lähetysmatkan aina Brittein saarille saakka", opasti Lawrence-King kuulijoitaan.
Varhaisen uuden ajan alun Espanja oli myös seutua, jossa elettiin kristinuskon ja islamin jännityksessä. Laulujen Axa, Fátima ja Merién ovatkin kristittyjä, aikaisemmin maureja Jaénista.
Musiikki luo menneisyyttä
Udellessani vanhan musiikin esittäjän viestiä nyky-yleisölle, Sanabras kiirehtii kertomaan kokemuksestaan tietokoneiden kanssa puuhailevan nuorison kanssa.
"He luulivat aluksi luuttuani joksikin nykymusiikin soittimeksi. Soittaessani ja kertoessani soittimestani tulin näille tiukasti tässä hetkessä eläville piirtäneeksi kuvan menneisyydestä. Ja samalla myös tulevaisuuden", Sanabras lisää.
Myös Lawrence-King korostaa menneisyyden kuvaamisen merkitystä, mutta hän kieltää musiikin merkityksen museotavarana.
"Vanhan musiikin tekeminen ja kuuntelu on kuin matkustaisi ajassa ja paikassa. Meidän tehtävämme on mahdollisimman monin aistein värittää tuo aikamatkailu, mennä pinnan alle ja kertoa pienten palojen merkityksellisyydestä. Emme saa pysähtyä."
Kuhmon kirkon pääsyliput oikeuttivat matkailuun ajassa 1500-luvulle ja paikassa ainakin Espanjaan. Tuolla matkalla rytmit sykkivät ja vartalo värisi. Meri vei ja meri toi. Olihan Välimeren rannassa ennennäkemätön vilske, huhut kertoivat jopa uuden maailman löytymisestä.