Ainakin hetken lisää hengitystilaa saaneen ja Soneran toimitusjohtajan paikalta toissa kesänä eronneen Kaj-Erik Relanderin johtamistyyli sai keväällä 2001 laajaa ja värikästä julkisuutta. Se alkoi Helsingin Sanomien tammikuussa 2001 julkaisemasta uutisesta, jossa Relanderin sanottiin ajaneen Soneran kaoottisen tilaan, jossa vallitsee "pelon ilmapiiri".
Samaa viestiä toistettiin viime kesänä levinneessä nettikirjassa, jossa annetaan epämääräisesti ymmärtää, että juuri Relander olisi määrännyt jäljitettäviksi Sonerasta median edustajille lähteneitä puheluita. Kirjassa vihjataan Relanderin syyllistyneen myös taloudellisiin väärinkäytöksiin.
Relander jätti syyskuussa keskusrikospoliisille tutkintapyynnön nettikirjasta, jonka väitteitä hän pitää perättömänä herjauksena.
Relander nimitettiin Soneran varatoimitusjohtajaksi vuonna 2000 ja toimitusjohtajaksi hän nousi vuoden 2001 alusta Aulis Salinin jäätyä eläkkeelle.
Ennen nousuaan yhtiön ylimpään johtoon Relander vastasi Soneran kansainvälisistä hankkeista, joita hän ajoi eteenpäin erittäin kunnianhimoisesti. Hänellä oli keskeinen asema myös Saksan umts-lupahankinnasta päätettäessä.
Keväällä 2001 Relanderin toimista ja yhtiön linjasta riideltiin myös Soneran hallituksessa ja hallintoneuvostossa. Kuohunta huipentui kevään yhtiökokoukseen, jossa valtio-omistaja pisti Soneran hallituksen täysin uusiksi.
Soneran hallituksen johtoon nousi Tapio Hintikka, joka edeltäjänsä Markku Talosen tavoin vakuutti tukeaan Relanderille aina tämän eroon saakka. Hintikka tosin ehti olla Relanderin esimiehenä vain kolmisen kuukautta ennen tämän eroa.
Sonerasta Relander siirtyi Lontooseen amerikkalaisen Accel Partners -pääomasijoitusyhtiön palvelukseen, missä hän edelleen työskentelee.