Niin että muistetaanko Reijo Ruotsalainen vielä Bernissä. Kyllä muistetaan. Ehdottomasti.
Paikallinen Berner Zeitung teki hänestä yli puolen sivun jutun, jossa mies poseeraa Areenan katsomossa niin, että Stanley cupin sormus kimaltelee kirkkaana oikeassa nimettömässä.
Toimittaja René Hugin kirjoittamassa jutussa hehkutetaan, että Reksa on SC Bernin kaikkien aikojen paras ulkomaalaisvahvistus. Kunnianosoitus on juhlava, sillä seura on ollut olemassa jo 1910-luvulta saakka.
Ruotsalainen voitti SC Bernissä mestaruudet vuosina 1989, 1991 ja 1992. Hänen merkityksensä joukkueelle oli kiistatta valtava, sillä 1990 joukkue ei voittanut mestaruutta. Tuolloin kärppälegenda kiekkoili Edmonton Oilersissa. Ja tietenkin: Edmonton voitti Stanley cupin.
Valmentajana Reksa ei ole noussut samanlaiseen kulttiasemaan kuin pelaajana. Hän hakee vielä oikeita askelmerkkejään Keski-Euroopan valmentajamarkkinoilla ja on vuodesta 2007 toiminut itävaltalaisjoukkue Salzburghin apuvalmentajana ja päävalmentajana.
Reksalla on optio myös ensi kaudesta, mutta hän voi irtisanoa sen 30.6. mennessä.
Hänen pitäisi lähivuosina ottaa se ratkaiseva askel kohti suuria pestejä. Voisiko se tapahtua tutussa kaupungissa, tutulla Areenalla SC Bernin päävalmentajana?
Ei vielä ensi kaudella, mutta ehkä 2010.
Puolivälierien ainoan todellisen gladiaattorien taistelun tarjoavat Ruotsi ja Tshekki - kaksi kiekkomaailman suurta, joista toisen on alistuttava.
Kolmen kruunun kurssi on turnauksen aikana heilahdellut paljon, mutta ruotsalaisen tyyliin joukkueen venymiskyvyllä ei ole mitään rajaa. Etenkin tiukkojen otteluiden loppuhetkillä ruotsalaisilla on uskomaton kyky vääntää ne edukseen.
Puolivälieriin kulminoituu MM-turnauksen huippujoukkueiden koko yleisilme. Niitä on pelattu 1992-1996 ja 2003-2009, ja aina on syntynyt ja syntyy ruumiita. Se on play off -maailman shokkihoitoa - elä ja anna toisten kuolla.
Joutuuko giljotiinin alle torstai-iltana Ruotsi vai Tshekki, jolla on riveissään supertähtiä tyyliin Jaromir Jagr, Ales Hemsky ja Patrik Elias. Jos tshekkipelaajien päät putoavat, ottelu saattaa hyvinkin olla 37-vuotiaan Jagrin viimeinen taisto MM-areenalla, mutta Vancouverin olympiajäällä ensi helmikuussa hänen tuttu hahmonsa on kyllä mukana.
Käy torstaina miten käy, Jagrin ympyrä MM-kisoissa sulkeutuu samassa pisteessä Bernin areenalla kuin missä se alkoi 19 vuotta sitten 1990. Jagr oli tuolloin 18-vuotias ujo pojankloppi, mutta jo jumalaisen taitava jääkiekkoilija. Nyt hän ei enää ole nuori, ujo, eikä todellakaan mikään kloppi, mutta edelleen jumalaisen taitava jääkiekkoilija.
Kun hänen uransa eräänä päivää kääntyy lopulliseen auringonlaskuunsa, jääkiekkomaailma menettää yhden kaikkien aikojen kirkkaimmista tähdistään - ellei kirkkaimman.