Kateeksi käy niitä, jotka rakentavat VR:n uutta Oulun terminaalia. Työstä varikolla voi olla monta mieltä, mutta maisemat eivät voisi olla komeammat. Ajellapa työmaalle Poikkimaantietä pitkin ja lepuuttaa katsetta Pohjanlahden aallokoissa. Ruokatunnilla voisi kantaa termarin rantakivikolle ja liottaa varpaita rantavedessä. Oritkari on hieno paikka. Sen lisäksi Oulun keskustan liepeiltä löytyy vain yksi ranta, Nallikari, jossa voi katsella rommakon sijasta kunnon merimaisemaa. Talvisin jäälakeudelle kilottava aurinko houkuttaa pilkille tai laturetkelle Varjakkaan, kesäiltaisin kivikkoinen ranta on vilpoisa haaveilupaikka. Mutta monelle uudelle oululaiselle Oritkari on vain harmaa läiskä kartalla. Paikka, jonne ei ole tavallisella ihmisellä asiaa.
Oritkarin rantabulevardia kulkevat rekat, kuorma-autot ja trukit. Oritkarin suunnittelu kuljetusalan keskittymäksi alkoi jo viime vuosikymmenellä eikä silloin muistettu iltaruskoja tai laineiden liplatusta. Alueen asemakaavaa on muutettu niin, että satama ja sen ympäristö käsittää yhteensä yli 200 hehtaaria. Tavoitteena on muuttaa Oritkarin seutu monipuoliseksi liikenneterminaalialueeksi, jossa kohtaavat vesi-, rautatie- ja maantieliikenne. Kohta se on totta. Oritkarissa yhdistyvät tulli, satama, autokuljetus ja pian myös VR:n terminaali. Yksin VR aikoo lastata uudessa terminaalissaan vuosittain yli 30 000 kulkupeliä. Kaupungin sisäinen liikenne selkiytyy. Raskas liikenne ja sen haittavaikutukset Oulun keskustassa vähenevät. Lisäksi Etu-Lyöttyyn vapautuu tilaa asutukselle, kun VR keskittää toimintojaan sataman viereen. Tehokasta ja järkevää — ja nurinkurista, kun samaan aikaan toisaalla etsitään kuumeisesti merellisyyttä kaupunkikuvaan. Rantoja halutaan Oulussa hyödyntää entistä enemmän asumisessa ja virkistäytymisessä. Merestä halutaan vetovoimatekijä matkailulle ja koko Oulun imagolle. Toppilansalmen kaavoituskin on pyörinyt koko ajan merimaiseman ympärillä, olkoonkin, että alueen asutuksesta vain pienessä osassa voidaan hyödyntää merinäköalaa. Ja onko kukaan kysynyt, kumpi olisi mukavampi asuinpaikka: Etu-Lyötty radan varressa vai Oritkari meren äärellä. Veikkaan, että aika moni valitsisi jälkimmäisen vaihtoehdon.
Oritkarissa ei voi olla ajattelematta Helsingin Ruoholahtea, joka on muuttunut rajatilasta kiinteäksi osaksi Helsingin kantakaupunkia. Ruoholahdessa asutaan aivan sataman liepeillä. Aallot, tuuli, jää, lokit, laivat ja sataman äänet ovat osa asukkaiden arkea. Päivästä toiseen muuttuva meri on tärkein maisema, mutta Ruoholahti on myös elävä, teollisen historiansa komeasti kantava kaupunginosa. Oritkarissa olisi hehtaarikaupalla tyhjää maata, aivan meren äärellä. Poikkimaantien varteen syntyisi luonteva rantabulevardi. Satama on vaurauden lähde ja osa kaupunkikulttuuria ja sen kyljessä voisi hyvin asua. Tavara ja raha vaihtavat Oritkarin terminaaleissa nyt tehokkaasti omistajaansa. Mutta kun Oritkari täytetään kokonaan lastauslaitureilla, menetetään eteläisen meri-Oulun mahdollisuus. Oritkarin rantaan taitaa olla myöhäistä haaveilla asutusta. Oulun kaavoittajat eivät ole eläissään käyneet pilkillä tai pusulla Oritkarin rannassa. Oulun toiseksi paras maisema on jo pyhitetty teollisuudelle eikä maisemalle ole laskettu hintaa.