Oulu-Jyväskylä Kello 24.00 laukaalainen rekkamies Kari Koukka, 43, nostaa kytkintä ja täysperävaunullinen säiliöauto nytkähtää liikkeelle Oulun Posanperällä. Kuljetusliike Adr-Haanpään vuoden vanhan Volvon säiliöissä on 37,5 tonnia hartsiliimaa matkalla Kemistä Imatralle. Maanantain vastaisena yönä tuulee ja sataa lunta, auton mittaristo varoittaa liukkaasta kelistä.
"Kelistä viis, on lähdettävä kuitenkin", Koukka murahtaa.
Vaikka mittari varoittaa, harjaantuneen kuskin silmä on tarkempi. Tien pinta on Oulussa lumisateesta kostea, ei jäinen.
Mies on lähtenyt liikkeelle kello 3.30 Jyväskylästä. Hän purki kuorman Kemiin, putsasi säiliöt ja otti uuden kuorman. Iltapäivällä Koukka ehti Ouluun, jossa piti viettää 9 tunnin lakisääteinen tauko.
"Muilla aloilla valvotaan, että ei pidetä liian pitkiä taukoja. Meillä valvotaan, että tauot varmasti pidetään", Koukka sanoo.
Koukan mukaan valvontaan eli poliisin ratsioihin törmää harvakseltaan. "Valvontaa saisi olla puolet enemmän."
Kurjaa kunnossapitoa
Osansa kritiikistä saa teiden kunnossapito. Tiessä olevat heitot kun tuppaavat perävaunussa tekemään kaksinkertaisen liikkeen. Varsinainen liukkaudentorjunta vaihteleekin sitten tiepiireittäin.
Uutisissa kerrotaan, että nelostie on Jyväskylän seudulla määrätty pidettäväksi ympärivuorokautisen hoidon alaisena.
"Miksi pitää aina ensin sattua jotain", Koukka kysyy.
Kari Koukalla on 25 vuoden kokemus raskaasta kalustosta. Suurin kehitys on hänen mukaansa tapahtunut jarruissa. Abs-levyjarruin varustettu rekka pysähtyy huomattavasti nopeammin kuin vanhat autot. Sen sijaan autojen ajo-ominaisuudet eivät juurikaan ole kehittyneet. Autoa pitää edelleenkin ajaa.
Pulkkilassa viima on kuivattanut tien.
"Suola ei enää tällä kelillä pure", Koukka tietää.
Uusi työaikamalli
Koukka ei ylläty siitä, että Transpointin kuljettajia on häiritty Konginkankaan onnettomuuden jälkeen. Hän kertoo, että öljy-yhtiöiden säiliöautoissa ei enää juurikaan ole yhtiöiden tunnuksia, jotta ojaan suistunut auto ei herättäisi niin suurta huomiota.
"Mielipiteet kärjistyvät tällaisissa tilanteissa."
Tielläliikkujien käytös on Koukan mielestä kuitenkin muuttunut parempaan suuntaan. Suurin ongelma ovat edelleen sivuteiltä liian lähelle rekan eteen kääntyvät. Oman uhkansa muodostavat itsemurhakuljettajat.
Tienpäällä on aikaa ajatella. Koukka on kehitellyt mielestään turvallisemman ja joustavamman työaikamallin. Siinä olisi pakollinen lepo 24:n ja 6:n välillä, loput lepoajasta eli kolme tuntia saisi käyttää tilanteen mukaan joko alku- tai loppupäässä. Pakollinen lepo yöllä vähentäisi onnettomuuksia, sillä öiseen aikaan rekkamiehenkin silmiä painaa. Toisaalta se toisi joustavuutta, jota nykyinen lainsäädäntö ei Koukan mukaan tunne.
"Kummasti ne onnettomuudet sattuvat öisin."
Joskus kolmen jälkeen Konginkankaalla auton vauhti hiljenee. Mäen jälkeisen notkon kohdalla tien laidassa näkyy jälkiä.
"Tuosta se on lähtenyt luisuun", Koukka sanoo.
Ensin oikealle ja sitten vasemmalle, vastaantulijoiden kaistalle. Kynttilämeri tekee muuten niin tavallisesta tienpenkasta hiljentävän.
Koukka joutui itse vastaavaan tilanteeseen 12 vuotta sitten kuljettaessaan paperikuormaa. Sohjoisella tiellä tehty ohjauksen korjausliike heilautti perävaunun sivuluisuun. Ensin oikealle, sitten vasemmalle.
Vastaan tuli henkilöauto. Perävaunu heijasi vielä oikealle, painui ojaan ja tökkäsi siltarumpuun.
"31 paperirullaa lensi pellolle kuin jättiläisen viskaamana. Kuorma keveni kuusi tonnia."
Koukka hyppäsi ohjaamosta ulos ja tajusi, että vastaan tullutta autoa ei näkynyt missään. Hän pelkäsi sen jääneen vaunun alle. Henkilöauto kuskeineen löytyi kuitenkin toiselta puolen tietä ojasta. Vahingoittumattomana säilynyt kuljettaja oli ehtinyt juuri kääntää autonsa ojaan perävaunun tieltä.
"Läheltä piti -tilanteita tähän maahan mahtuu", Koukka tietää.
Kari Koukan mukaan heittelehtivän perävaunun saa kuriin ainoastaan painamalla kaasua, mutta vain rajallisesti. Nopeuden noustessa 89 kilometriin tunnissa automaattinen nopeudenrajoitin menee päälle ja autosta loppuu veto. Kuljettaja muuttuu samalla matkustajaksi.
Puoli viiden aikaan maanantaiaamuna Jyväskylässä ajetaan pesuun, jossa 1500 litraa vettä huuhtelee matkan pölyt. Auto jää odottamaan seuraavaa kuljettajaa, joka vie lastin Imatralle. Kari Koukka lähtee kotiin odottamaan seuraavaa ajoa.