"Tunnistin itseäni Reitarin puheista. Siitä, että kun hän katsoo luontoon, hän näkee itsensä", kertoo ohjaaja Pieta Koskenniemi.
Koskenniemi ohjaa Rovaniemen teatterille Rosa Liksomin romaanista sovittamaansa näytelmän Reitari. Hän palasi kaksi vuotta sitten juurilleen pohjoiseen 30 vuoden jälkeen.
"Vielä viisi vuotta sitten olin sitä mieltä, etten ikinä palaa pohjoiseen. Sitten vietin Oona-koirani kanssa kaksi kuukautta kesämökillä Vanttausjärvellä. Silloin oivalsin, että jumatsukka, luonto on niin hieno, että minun on pakko päästä tänne asumaan kokonainen vuodenkierto."
Reidar Särestöniemellä oli kulkurin vietti, toteaa kulkurijätkä näytelmässä. Aina olisi pitänyt olla johonkin menossa ja jostakin tulossa. Aina hän kuitenkin palasi Särestöön:
"Äiti jää itkemhän, että ko lähen enkä jää pitämhän taloa pystössä ko Eenokinki vei sota. Sanon äitile, että mie tulen vielä takasin ja korvaan nämä vuoet moninkertasena."
Pietalla oli virka Turun ammattikorkeakoulussa teatteriosastolla. "Mutta minulle oikea maisema on täällä."
Ääni arjelle ja perheelle
Koskenniemi luki Liksomin kirjan ja innostui Särestöniemestä, josta hänellä oli vain haaleita mielikuvia.
"Liksomin itse sanoi, että hän on vapaasti käyttänyt Reidarin elämän aineksia kertoakseen hyvän tarinan. Niinpä olenkin vahvistanut meidän tarinaamme muilla lähteillä", kertoo Koskenniemi.
Toukokuussa julkaistu Marjut ja Matti Aikion kirja Särestö - taiteilijan koti oli tärkeä teos.
"Se toi luokseni älykkään, uteliaan, maailmaa tutkineen ja maailmasta kiinnostuneen ihmisen. Se antoi äänen sille arjelle ja perheelle, missä Reitari eli. Taiteilija ei tee työtä umpiossa eikä tyhjiössä. Arjen sujuminen mahdollisti Reitarin taiteen tekemisen."
Särestöniemi on yhä kuuma peruna.
"Jos Aikiota uhkailtiin sinä aikana kun hän kirjoitti kirjaa, se tarkoittaa, että paljon intohimoja velloo Reitarin ympärillä."
Alma ei sano sanaakaan
Aikioiden kirja nosti esiin äidin, Alman. "Sen takia meillä on Alma näyttämöllä, mutta hän ei puhu."
Koskenniemi puhuu tutkijan ja taiteilijan ristiriidasta.
"Perehtyessään materiaaliin taiteilija on aina myös tutkija. Mutta kun hän lanseeraa tutkimuksensa lopputulosta, se onkin taiteellinen työ eikä tutkimus. Ja sitten tulevat hirvittävät ristiriidat: Mitä kertoa? Ei haluaisi vääristää, ei tahattomasti loukata ketään. On kyseessä taiteilija, jonka ympärillä olleita, tärkeitä ihmisiä on yhä elossa ja kaikilla omanlainen näkemys Reitarista. Kuitenkin haluaa sanoa jotakin merkityksellistä, että Reitari asettuisi maastoksi jollekin ihmistä koskettavalle."
Alman kieltä ei Koskenniemen mielestä ole yleiskieli eikä Liksomin murre. Alma oli kotoisin kveenialueelta ja puhui ilmeisesti sekakieltä.
"Alma ei sano sanakaan, koska tutkija minussa huutaa hänet vaikenemaan: Alma ei voi puhua noin!"
Myyttinen Reitari
Reitari ei ole Reidarin näköispatsas."Ulkoinen näköisyys ei välttämättä tavoita olennaista ihmisestä. Totuudellisuus voi olla muualla kuin tarkassa elämän vastaavuudessa", korostaa Koskenniemi.
Nimiroolin esittäjän Vesa-Matti Komosen olemuksessa on Pietan mukaan paljon samaa kuin esikuvassa."Voi olla, että hetkittäin tavoitamme jotain hyvin reitarimaista. Mikäs siinä, sehän on ihanaa, jos semmoisia hetkiä välähtää. Mutta ulkoista näköisyyttä ei voi pitää ohjenuorana."
Reidar Särestöniemi oli aikansa merkittävin lappilainen taiteilija ja yksi koko maan tunnetuimmista.
"Käytämme myyttiä tietoisesti ensimmäisessä näytöksessä. Yksi osa Reidarin näköiskuvaa on se, että hän on legenda. Myytit ovat osa Reidarin persoonaa. Ja minähän en usko, että kovin vähäpätöinen ihminen synnyttäisi legendoja."
Reitari on Lapin alueteatterin kiertue-esitys. Ensi-ilta on Särestössä lauantaina 8.10. Kotiensi-ilta Rovaniemellä lauantaina 22.10.