Jukka Kantomaa pakkasi eilen Kemissä kassinsa ja käänsi autonsa nokan kohti Vuokattia ja viikonlopun maailmancupin kisoja. Reissukassit olivat tällä kertaa normaalia keveämmät.
"En ottanut omia eväitä enkä voiteita mukaan", Kantomaa naurahtaa.
Tähän asti keminmaalaista Suunta 2000 edustava Kantomaa on ollut kisareissuilla ja leireillä omillaan. Nyt miehen ja suksien huolto on Suunnistusliiton heiniä. Ensimmäistä vuottaan
B-maajoukkueeseen kuuluva mies on lauantaina ensimmäistä kertaa lähtöviivalla maailmancupin kisassa.
"Varsinaisia sijoitustavoitteita ei ole", Kantomaa sanoo, mutta vatsanpohjassa on kuitenkin mukava kutina.
"Kunto voi riittää yllättävän pitkälle. Vuokatin kova maasto pitäisi sopia minulle - vielä kun tulisi raskas keli."
Odotuksille on hyvät pohjat, sillä pari viikkoa sitten Kantomaa suunnisti ykköseksi cupin katsastuskisassa Säyneisissä.
"Kun tässä lajissa on Suomen kärjessä, on aika lähellä myös maailman kärkeä."
Täysillä
päin puuta
25-vuotiaalla Kantomaalla on menossa kolmas urheilu-ura ja toinen laji. 18-vuotiaaksi saakka leipälaji oli maastohiihto. Lupaavan maastohiihtäjän vauhti loppui vaihto-oppilasvuoteen ja kirjoituksiin. Raju kolari puun kanssa katkaisi hetkeksi oraalla olleen hiihtosuunnistusuran.
"Karttaan oli piirretty kova lasku ja suora ura, mutta mutkahan siellä alhaalla oli. Vedin muna-asennossa täysillä päin puuta, onneksi ehdin vähän kääntää kylkeä, etten paukauttanut pää edellä", Kantomaa muistelee neljän vuoden takaista törmäystään.
Kolarista oli seurauksena katkenneita kylkiluita, ilmarinta ja loppukauden kestänyt sairausloma.
"Jonkin aikaa sen jälkeen vedin laskut tosi varovasti. Nyt pelkoja ei enää ole - otan tarvittaessa halittuja riskejä."
Hiihtosuunnistajaksi Kantomaa alkoi pelkkää pahaa sisuaan. Parin keveämmän hiihtovuoden jälkeen hän päätti käydä veljensä seurana SM-kisoissa. Tuloksena oli pikamatkan viimeinen sija isolla erolla seuraavaan.
"Ajattelin, etten minä ihan näin huono voi olla."
Suksi kulkee,
ajatus tökkii
Kantomaan maastohiihtotausta näkyy rastiurilla: suksi kulkee.
Tähän talveen saakka kansallisen läpimurron esteenä on ollut lajin toinen puoli, suunnistus. Ajatus ei ole aina pysynyt hiihtovauhdin mukana. Kantomaa on pilannut useammankin kisansa viimeisillä rasteilla.
"Totta. Se on epävarmempi puoli", Kantomaa myöntää. "Väsyneenä tulee tehtyä virheitä."
"Oikeastaan suunnistus on kiinni hiihtokunnosta ja -vauhdista. Kun on kunnossa ja tietää, että pystyy menemään kärkivauhtia, suunnistuskin sujuu. Epävarmuus hiihdossa heijastuu heti suunnistukseen. Itsevarmuus on meidän lajissa iso juttu."
Itsevarmuutta tuli kivasti lisää viikko sitten hiihdetystä Pohjois-Pohjanmaan maakuntaviestistä. Kantomaa jätti loppusuoran kiritaistelussa piirin terävimpään hiihtokärkeen kuuluvan Marko Maaningan kakkoseksi.
"Maastohiihtovauhti ei kuitenkaan kerro kaikkea. Latu-urilla mennään yli puolet matkasta tasatyönnöillä ja loput vähän säveltämällä."
Muutama vuosi
armonaikaa
SM-kisojen viimeiseltä sijalta on pitkä matka maailman ykköseksi. Sitä tietä Kantomaa on kuitenkin uutterasti tallannut.
"Ajatus on ollut, että joka vuosi pitää mennä vähän eteenpäin. En viitsi tätä ihan huviksenikaan tehdä."
Kantomaan mielessä on pyörinyt kiipeäminen maan kärkikaartiin. Ajatus on karkaillut vähän kauemmaksikin.
"Sellaisia välähdyksiä on ollut, että omat eväät saattaisivat riittää korkeammallekin, jopa ihan huipulle saakka. Sinne pitää ainakin yrittää."
Kerran päin mäntyä laskenut mies ei kuitenkaan aio hakata päätään puuhun kovin pitkään. Armonaikaa hän antaa itselleen muutamia vuosia.
"Ei minusta koskaan mitään veteraaniurheilijaa tule. Se on ihan varma."
Vuokatin maailmancupissa hiihdetään lauantaina keskimatkojen yhteislähtökisa, sunnuntaina keskimatka tväliaikalähdöillä ja keskiviikkona (18.1.) sprintit. Kiuruvedellä kilpaillaan 19. - 23.1. Kisoihin osallistuu urheilijoita 12 maasta.