Oulun kaupunginhallituksen on määrä päättää maanantaina keskustassa sijaitsevan kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Reinilän talon kohtalosta. Ennustemerkit ovat huonot: apulaiskaupunginjohtaja Matti Pennanen ei suosittele edelleenkään Reinilän talon ostoa kaupungille. Viime viikkojen kova painostus ja kansalaisaktivismi eivät ole vaikuttaneet valmisteluun.
Kaupungilla ei ole virkamiesarvion mukaan varaa ostaa Reinilän taloa, eikä sillä ole rahaa sen ylläpidosta aiheutuviin käyttömenoihinkaan. Talolle ei liioin ole löydetty tyydyttävää käyttötarkoitusta. Kotimuseo on huono ajatus.
Ongelmia aiheuttaa niin ikään riitaisa perikunta, joka ei ole yksimielinen talon ja irtaimiston myyntihinnasta. Kaupungin virkamiesjohto toimii kovan paineen alaisena vaikeassa tilanteessa. Kun raha ei riitä, sen on pakko tehdä valintoja - kiusallisiakin.
Tuhansien kaupunkilaisten huoli Reinilän talon kohtalosta on puolestaan aitoa ja vilpitöntä, mutta kova painostus on myös lukkiuttanut asenteita. On keskitytty väittelemään siitä, ostetaanko talo kaupungille verovaroin vai ei. Olisi ollut paljon järkevämpää, miettiä mitä muuta voitaisiin tehdä talon pelastamiseksi kansalaisaktivismin avulla. Luova ajattelu on jäänyt turhan vähälle.
Itse perusasiasta ei vallitse sanottavaa erimielisyyttä: Reinilän taloon sisältyy niin suuria arvoja, että sen purku olisi skandaali Oulussa, joka ei voi ylpeillä arvorakennusten suojelupäätöksillä. Mutta samalla sekin on fakta, ettei talolle ole löytynyt toistaiseksi järkevää käyttöä. Näissä oloissa ei olisi viisasta pakottaa kaupunki ottamaan talo vastuulleen seurauksista välittämättä.
Pyyhettä ei silti tarvitse heittää kehään. Viime aikoina on eri puolilla kyselty aiheellisesti, voitaisiinko Reinilän talon pelastamiseksi tehdä vielä jotain muuta. Esimerkiksi fil. lis. Anna-Maria Reinilä tiedusteli torstain Kalevassa, eikö vanhasta sivistyskaupungista löydy muita ratkaisumalleja kuin kaupan kaatuminen ja oikeudenkäynti purkuluvan saamiseksi. Niin, eikö todellakaan löydy?
Kaupunginhallitus tekisi viisaasti, jos se ottaisi vielä yhden tuumaustauon huolimatta siitä, että asiaa on veivattu pari vuotta puolelta ja toiselta. Nyt tarvitaan lisää aikaa sen selvittämiseksi, olisiko Reinilän talo mahdollista pelastaa joko puhtaasti yksityisellä rahoituksella tai yksityisen ja kaupungin yhteisen rahoituksen turvin. Kannattaisi myös tutkia, olisiko mahdollista järjestää kansalaiskeräys talon hyväksi. Silloin kaikilla halukkailla, joita on paljon, olisi tilaisuus osoittaa todellista kulttuuritahtoa.
paakirjoitus@kaleva.fi