Teatteri Neliapila: Vain muutaman huijarin tähden. Käsikirjoitus: Heikki Luoma. Ohjaus ja sovitus: Liisa Siira. Avustava ohjaaja: Niina Järvelä. Puvustus: Eila Kotasaari ja ryhmä. Maskeeraus: Tanja Roth. Äänentoisto: Arto Heikkilä, Jutta Kurkimäki. Juliste ja käsiohjelma: Heikki Laaksamo, Reino Laitinen. Lavastus: ryhmä. Rooleissa: Heikki Laaksamo, Mari Kurkimäki, Tuula Raappana, Reino Laitinen, Antti Pönkkö, Mikko Moilanen, Raija Kanto, Jenni Manninen, Pia Puustjärvi, Erkki Pesämaa, Simo manninen, Ilkka Rantamaula, Rakel Viitanen, Jari Väliaho, Väinö Viitanen. Ensi-ilta 31.7. Oulu, Reinilän talon piha, Kajaaninkatu 15. Muut esitykset 4.8., 7.8., 8.8., 11.8., 12.8., 14.8., 15.8. 4.9.
Reinilän pihapiiri on nyt Kuusniemen kylä. Näyttämölle pano hyödyntää sekä rakennuksia, viheriötä että kivitilaa. Laaja esitysalue on sekä mahdollisuus että haitta. On kiintoisaa seurata talon ja pihapiirin ulottuvuuksia ja laajenemista kattoterassilla sijaitsevaa "urkuparvea" myöten. Esitystila kasvaa loppukohtauksiin saakka. Mutta iso esitysalue vaikuttaa kuuluvuuteen, vuorovaikutukseen ja näytelmän yhtenäisyyteen.
Teatteri Neliapilan pitkäaikainen ohjaaja Liisa Siira on halunnut käyttää Reinilän kaunista taloa monipuolisesti ja hyödyntää useita sisääntuloja. Yleisöstä katsoen pihan perällä sijaitseva pääovi toimii pappilan sisäänkäyntinä, Reinilän sivuoven portaat johdattavat kirkkoon.
Pienemmät, sivustalla sijaitsevat ovet toimivat pappilan taloudenhoitajan reviirinä. Pihapiirin pitkä punainen varastorakennus on muuntunut Kuusniemen kyläläisten eri toimipisteiksi. Kunnanjohtaja (Antti Pönkkö) pitää työpöytäänsä taimmaisen portaikon edustalla. Sitten ovat munakauppias Mielosen (Väinö Viitanen) ja konstaapelin (Ilkka Rantamaula) pisteet.
Kuusniemen kirkonkylään saapuvat samaan aikaan kaksi kunnan uutta työntekijää, kirkkoherra Pohto (Heikki Laaksamo) ja kulttuurisihteeri Suvi Aaltonen (Mari Kurkimäki). Vielä kun vastassa on kunnan epävirallisista asioista ajan tasalla pysyttelevä Hillevi (Rakel Viitanen), on ilmassa piankin huhuja viriilistä pastorista.
Näytelmässä on viisitoista roolihahmoa, joten menee aikansa, ennen kuin henkilöt tulevat katsojille tutuiksi omine piirteineen ja ominaisuuksineen.
Heikki Laaksamo tekee roolinsa kiisteltynä kirkkoherrana kuuluvasti ja fyysisesti laajasti. Papit juoksee, lukee pastorin paidassa. Laaksamo onkin energinen ja ääni kuuluu komeasti niin pihan perältä kuin edestä. Laaksamo on tuttu näky eri harrastajateatteriporukoista, ja se näkyy esiintymisvarmuutena.
Toinen vahva esiintyminen on Mikko Moilasella, joka tekee huoltamoyrittäjä P. A. Turpeisesta sympaattisen ja myönteisen selviytyjätyypin. Moilasen esittämät hanurilaulut tuovat esitykseen suomalaisen elokuvan nostattamaa maalaisnostalgian tuntua, mikä sopii passelisti kesäteatterin henkeen. Rakel Viitasen rooli kylän huhumyllynä osui nappiin.
Tarpeistossa on muun muassa parikin autoa, mopo, bensa-asema, pastorin kahvipöytä, Turpeisen baari kalusteineen. Toimipisteitä riittää eri kohtauksiin, usein myös yhtäaikaistoimintoihin. Tämä on ongelma etenkin silloin, kun varsinainen vuoropuhelu tapahtuu pihan perällä, ja toinen puuhastelu tapahtuu tarpeettomasti yleisön edessä.
Liisa Siira sovittajana ja ohjaajana olisikin saanut käyttää punakynäänsä ja karsia käsikirjoitusta Reinilän pihateatterille sopivaksi annokseksi. Jättämällä pois juonen etenemisen kannalta tarpeettomia pieniä episodeja ja lavastuksen tilpehööriä esitys olisi tiivistynyt.
Kolmituntisen esityksen lopputulos on nyt hajanainen ja osin hidastempoinen, eikä ryhmän kapasiteetti pääse kokonaan käyttöön. Mukavaa katsottavaa esitys kuitenkin on.
Kajaaninkatu 15 pihamiljöö on korkattu kulttuurikäyttöön teatterikappaleella, jossa pohditaan suojelukohteeksi määrätyn talon olemassaololle erilaisia vaihtoehtoja. Mikäpä sen sopivampi aihe Reinilän talon historiaa ajatellen. Esityksen Raineri Mielonen (Väinö Viitanen) on joutunut luopumaan kulttuurihistoriallisesti merkittävästä rakennuksesta, kodistaan. Rakennuksen käy lopulta huonosti.
Samaa ei sanota Reinilän talosta: se näyttää voivan hyvin ja on osoittanut kilpailukykyisyytensä kesäteatteriareenana.