Reinilän arvotalon sisäremontin ongelmat eivät välttämättä rajoitukaan pelkästään lattioihin. Tuleva käyttötarkoitus - päiväkoti - asettaa niin suuret vaatimukset, että remontissa voidaan joutua tekemään rankempia toimia kuin on ollut tarkoitus. Rakennuksen kulttuurihistorialliset arvot ovat silloin vaarassa. Asia on ollut ikävä yllätys niin rakennuttajalle kuin Pohjois-Pohjanmaan museollekin.
Ensi maanantaina Reinilän tiloissa pidetään katselmus, jonka jälkeen pitäisi selvitä enemmän siitä, mitä vanhasta jää jäljelle. Pohjois-Pohjanmaan museon rakennustutkija Pasi Kovalainen, rakennuttajan edustaja rehtori Anders Wentin ja arkkitehti Antti Korpelainen käyvät rakennuksen huone huoneelta läpi.
Tulosten pohjalta museo antaa lausunnon ympäristökeskukselle, joka puolestaan päättää, miten jatkossa toimitaan. "Toistaiseksi ei ole ratkaistu, kumpi - käyttötarkoitus vai kulttuurihistorialliset arvot - menee edelle", huomauttaa Kovalainen.
Pitkään näytti siltä, että nämä saadaan sovitetuksi jopa yllättävän hyvin yhteen. Loppukesällä paljastui, että lattioissa oli mikrobeja ja ympäristövirasto edellytti niiden purkamista. Sen jälkeen virisi epäilyjä myös tapettien ja katon suhteen. Ongelmaksi asian tekee se, että päiväkotia varten standardit ja määräykset ovat tavallista tiukempia. Pintoja voidaan joutua poistamaan uusien alta rankemmalla kädellä kuin kulttuuriarvot sallisivat.
Reinilän uuden omistajan, Svenska Kulturens Vänner r.f.:n edustaja, ruotsalaisen koulun rehtori Anders Wentin on pahoillaan asian saamasta käänteestä. Myös rakennuttajan tavoitteena on ollut kulttuuriarvojen säilyminen ja talon saaminen mahdollisimman aitona oululaisten käyttöön.
Ulkoapäin Mäkelininkadun ja Kajaaninkadun kulmauksessa sijaitseva rakennuskin onkin jo hienossa kunnossa.
Toisaalta koska taloon tulee lasten päiväkoti, ei terveydellisistä vaatimuksista tietenkään voi tinkiä, korostaa Wentin.
Hän toivoo hartaasti, että paineilmatuuletus venttiileineen riittäisi, eikä taloon tarvitsisi rakentaa koneellista ilmastointia. Sen tieltä jouduttaisiin väistämättä repimään seiniä ja kattoja.
Se mahdollisuus huolestuttaa myös museota. Jos tässä vaiheessa saataisiinkin säilytetyksi vanhat tapetit ja muut pinnat uusien alle, voivat myöhemmät sisäilmamittaukset tuoda ikäviä yllätyksiä.
Tapettia vaikka
lasin taakse
Jos tapetteja ei voi kokonaan säilyttää, ehdottaa Wentin, että niitä säilöttäisiin ikään kuin näytiksi: eri huoneissa voisi olla vaikkapa neliön kokoisia alueita, joista kävisi ilmi, millaista on ennen ollut. Voitaisiinpa ne jättää vaikka näkösällekin jonkin lasin taa.
Ongelmista huolimatta Wentin ei usko päiväkotihankkeen kaatuvan. Hän huomauttaa, että niin museo kuin ympäristökeskuskin ovat olleet mukana alusta asti ja hänen ymmärtääkseen sitoutuneet ja hyväksyneet uuden käyttötarkoituksen.
Wentin kuitenkin myöntää, että ehkä sittenkin olisi pitänyt paremmin valmistautua vanhan talon tuomiin yllätyksiin. Arkkitehtisuunnittelussa on kuitenkin yritetty kunnioittaa vanhaa niin pitkälle kuin suinkin ja toteuttaa korjaukset hienovaraisesti.
Kovalaisen mielestä ympäristöviraston olisi pitänyt olla mukana jo esisuunnitteluvaiheessa. "Ne paljon puhutut kuraeteiset ovat pikkuongelma tähän verrattuna."