Rei­ni­lä­kaup­pa oli hel­po­tus

Tieto uuden isännän löytymisestä Reinilän taloon on ollut ilouutinen monelle oululaiselle - ei vähiten talon suojelua ajaneille aktiiveille. Kaupungin roolia jonkinlaisena puhemiehenä ja pesämunan jakajana on kiitelty, mutta myös hieman ihmetelty.

Oulu

Tieto uuden isännän löytymisestä Reinilän taloon on ollut ilouutinen monelle oululaiselle - ei vähiten talon suojelua ajaneille aktiiveille. Kaupungin roolia jonkinlaisena puhemiehenä ja pesämunan jakajana on kiitelty, mutta myös hieman ihmetelty. Esimerkiksi erikoistutkija Antti Pihkala Pohjois-Pohjanmaan museosta kysyy, eikö joku muukin taho kuin Svenska Kulturens vänner olisi näillä ehdoin voinut rakennuksen ostosta innostua?

Oulun kaupunginhallitus esittää yhdistykselle 420 000 euron avustusta talon hankintaan ja peruskorjaukseen. Koskaan aiemmin kaupunki ei ole vastaavalla tavalla tukenut jonkin rakennuksen ostoa.

Apulaiskaupunginjohtaja Matti Pennanen korostaa, ettei avustus varsinaisesti olekaan vain kauppaa varten.

"Tämä on puhtaasti kulttuuriteko. On nähty, millainen asia tässä on kyseessä. Talon perinnearvoa ei ole koskaan kiistetty. Toisaalta tiedetään, että talo on niin kallis korjata, ettei kukaan ryhdy siihen ilman avustusta. "

Kyse on Pennasen mukaan poikkeustapauksesta ja -menettelystä, jolla haluttiin varmistaa jämäkkä isäntä kiinteistölle. Kompromissi on kaikille osapuolille edullinen, myös kaupungille, joka aikoinaan totesi Reinilän talon liiketaloudellisesti kannattamattomaksi ja jonka suunnitelmissa kokonaisuus olisi vaatinut valtaisan remontin uudisrakentamisineen.

Elokuvaohjaaja Mika Ronkainen, joka viime syksynä teki Oulun Elokuvakilta ry:n nimissä Reinilän talon suojeluesityksen, pitää uutista Reinilän talon kaupasta "älyttömän hyvänä, suorastaan loistavana!"

Kaupungin avustus on Ronkaisen mielestä osoitus siitä, että sekin loppujen lopuksi kantaa vastuunsa asiasta. "Ja talon kannalta on hyvä asia, ettei siihen tehdä sellaista massiivista korjausta, jota kaupungin suunnitelmissa väläyteltiin."

Erityisen ilahduttavaa on piharakennusten säilyminen. "Kaupunkihan suunnitteli, että ne jyrättäisiin matalaksi, joten siltäkin osin näyttää menevän oikein mainiosti."

Irtaimiston jäämistä kaupan ulkopuolelle Ronkainen ei osaa surra, mutta toivoo, että mööpeleille kuitenkin löytyisi hyvä koti.

Helpotuksesta huokaisee myös Oulu-seuran puheenjohtaja, arkkitehti Kaarina Niskala, joka niin ikään on aktiivisesti ajanut Reinilän talon suojelua. Oululaisten voimakas mielipiteen ilmaus vanhan arvokkaan rakennuksen puolesta on Niskalan mielestä varmasti ollut omiaan vaikuttamaan kaupungin tukipäätökseen.

"Tällä teollaan kaupunki osoittaa tukevansa rakennuskulttuurin säilymistä."

Ympäristökeskuksen ylitarkastaja Britta Passoja harmittelee irtaimiston kohtaloa, vaikka muuten onkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Mikään yllätys se ei hänelle ollut, koska ympäristökeskus on ollut koko ajan mukana kaupungin, ostajan ja Pohjois-Pohjanmaan museon välisissä neuvotteluissa.

"Ainakaan tässä ei toteutunut monessa yleisönosastokirjoituksessa esitetty epäilys, että kun rakennuksella on toimenpidekielto, se on rakennuksen tuho: sitä ei kukaan osta, käytä eikä kunnosta."

Passoja itse olisi nähnyt Reinilän mieluiten virkamieskotimuseona tai käsityökeskuksena. "Mutta hyvä kompromissi on päiväkotikin."

Kaupungin tukipäätös löi ällikällä rakennustutkija Antti Pihkalan Pohjois-Pohjanmaan museosta. "Tieto tuli täytenä yllätyksenä, vaikka olen ollut pitkin matkaa mukana neuvotteluissa."

"Erittäin hyvillä ehdoilla yhteisö liikkeelle pääsee. Toivottavasti kunnostustyö myös tehdään niin hienotunteisesti, että sitä voidaan pitää esimerkkinä", rakennustutkija Pihkala sanoo.

Ilmoita asiavirheestä