Reinilän talolla olisi erittäin suuret mahdollisuudet saada kulttuurihistoriallisesti merkittävien kohteiden korjauksiin tarkoitettua ympäristöministeriön avustusta. Sitä saa maksimissaan noin puolet korjauskustannuksista ja joissakin erikoistapauksissa jopa 80 prosenttia.
"Oikeastaan en voi kuvitella tilannetta, ettei avustusta myönnettäisi, jos hakemus on sellainen, että kulttuuriarvot myös säilyvät korjaustyön yhteydessä", huomauttaa tällä hetkellä Oulun yliopistossa vaikuttava, aiemmin Pohjois-Pohjanmaan museon rakennustutkijana työskennellyt Pasi Kovalainen.
Reinilän talon kulttuuriarvot ovat Kovalaisen mielestä niin merkittävät, että se menisi automaattisesti listojen kärkipäähän.
"Uudisrakentamiseen ei avustusta myönnetä, eikä tapauksiin, joissa taloa hävitetään korjauksissa. Esimerkiksi ikkunoitten korjaamiseen rahaa saa, mutta ei koskaan niiden uusimiseen."
Katto on kuitenkin poikkeus, sillä sen uusimiseenkin myönnetään rahaa.
Ympäristöministeriön avustus maksetaan kuittien mukaan jälkikäteen. Järkevintä on jaksottaa kulut usealle vuodelle. Yhteen ja samaan rakennukseen myönnetty avustus ei saa lohkaista liian suurta pottia koko maakunnan vuosittaisista määrärahoista.
"Jos kulut jakaantuisivat esimerkiksi kolmelle vuodelle, niin maksettava summa voi nousta kokonaisuudessaan jopa puolella verrattuna siihen, että avustusta haettaisiin kerralla."
On mahdollista saada myös museoviraston entistämisavustusta, jos se kohdistuisi eri töihin kuin ympäristöministeriön avustus. Kyseeseen voisi tulla esimerkiksi sisäpintojen entisöinti.
Ympäristöministeriön avustuksessa hakijana voi olla myös kunta. Museovirastolla on tarkemmat rajat.
Käyttöä vara ideoida myöhemmin
Kovalaisen resepti Reinilän talon säilyttämiseksi lähtee siitä, ettei sen käyttöä kannata liian tarkoin naulata kiinni etukäteen.
Jotta asiassa päästäisiin eteenpäin, olisi kaupungin kuitenkin hänen mielestään oltava toimijana. "Sen tulisi nyt ostaa rakennus ja panna ne kuuluisat vuotopaikat kuntoon. Käyttöä voitaisiin ryhtyä miettimään vasta sen jälkeen kaikessa rauhassa. Jos kulttuuriarvojen halutaan säilyvän, ihan mikä tahansa ei siihen pihapiiriin sovi."
Reinilästä jo tehdyn toiminnallis-taloudellisen suunnitelman voisi Kovalaisen mielestä mieluiten unohtaa. "Siinä oli menossa lapsi pesuveden mukana."
Aikalisän ottamista Reinilän talon kohdalla puoltaa Kovalaisen mielestä sekin, että kaupungilla on myös hyviä kokemuksia vastaavista ratkaisuista. Esimerkkinä hän mainitsee Waenerbergin talon ja Liljeblomin, jotka kaupunki osti, mutta ei koskaan keksinyt niille käyttöä. Loppujen lopuksi ne myytiin yksityisille, jotka pistivät rakennukset kuntoon.