Minulle maataloudesta keskusteltaessa ruoka on aina keskiössä. Kuluttajana haluan tehdä valintoja, jotka ovat reilumpia ja kestäviä. Eri tehtävissä toimiessani olen edistänyt Reilun Kaupan tuotteiden ja lähiruuan käyttöä. Ruoka tai puhdas vesi eivät ole mitään tavanomaisia kauppatavaroita vaan jokaiselle ihmiselle välttämättömiä hyödykkeitä. Tämän vuoksi niitä ei voi käsitellä täysin vapaan markkinatalouden mekanismein.
Tämä on myös se syy, miksi maataloustuotantoa tuetaan joka puolella maailmaa. Lisäksi eri maissa asetetaan maataloustuotteille ja tuotannolle erilaisia vaatimuksia liittyen vaikkapa tuotannon eettisyyteen, ympäristön kuormittavuuteen tai puhtauteen.
Suomessa on ollut hyvinkin erilainen ja rikas ruokakulttuuri maamme eri osissa. Tuo kulttuuri on paikoin vielä näkyvissä muun muassa leivonnaisissa ja leivissä. Vasta 1950- ja 1960-luvuilla tapahtui murros, jossa maamme sisäiset erilaiset ruokakulttuurit alkoivat sekoittua ja tultaessa 2000-luvulle elimme jo pitkälle maailmassa, jossa marketin hyllyltä pystyi valitsemaan lähes mitä tahansa.
Ruokamenojen osuus kotitalouksien kulutusmenoista on laskenut 1970- ja 1980-lukuihin verrattuna. Tuolloin elintarvikkeisiin ja alkoholittomiin juomiin käytettiin noin 20–30 prosenttia kaikista menoista. Vuonna 2015 osuus oli noin 12,5 prosenttia kotitalouksien menoista. Vaikka elintarvikemenojen osuus kokonaiskulutuksesta on supistunut, rahaa ruokaan ja juomiin käytetään kuitenkin aiempaa enemmän. Ruuasta on myös tullut yhä tärkeämpi osa elämää. Monelle ruokavalinnat ovat tapa ilmaista itseään ja ideologisia valintojaan.
Elintarvikkeiden hinta on ollut politiikan keskiössä itsenäisen historiamme ajan. Suomen itsenäistyessä ja elintarviketuonnin loppuessa Venäjältä kaupunkeja kohtasi elintarvikepula. Suomen kaupungistuessa ja erityisesti sotien jälkeisenä aikana elintarvikkeiden hinta ja toisaalta maanviljelijöiden toimintaedellytykset ovat olleet eduskuntavaalien teemoina. Suomalainen maatalous kamppailee nyt kannattavuuskriisissä. Ylen Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan pääosa kuluttajista on valmis maksamaan maitolitrasta selvästi nykyistä enemmän, jos he voivat luottaa lisähinnan menevän suoraan maidontuottajalle. Samaan aikaan sosiaalisessa mediassa kiertää erään kauppaketjun ilmoitus tarjouksesta, jossa maitoa myydään 0,39 euroa litra.
Katseet ovat syksyn aikana kääntyneet poikkeuksellisen keskittyneen kaupan suuntaan. Sen on maassamme annettu keskittyä ja kaupan alan toimijat ovat hyödyntäneet mahdollisuuden. Markkinamekanismimme eivät toimi. Pahimmillaan huonosti toimiva markkina voi tarkoittaa sitä, että tuottajahinnat eivät Suomessa nousisi vaikka maailmalla on pula raaka-aineista.
On selvää, että puhtaasta ruuasta ja vedestä kilpailu kasvaa. Ilmastonmuutos tuo muutoksia maailmanlaajuisesti siihen, missä maataloutta voidaan harjoittaa. Kuivuus ja pula puhtaasta vedestä rajoittaa maataloustuotantoa monin paikoin jo nyt. Jatkossa maataloudella tulee olemaan isompi rooli myös ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Yksi avaus suomalaisen maatalouden parempaa kannattavuuteen on kansalaisaloite reilun ruuan verosta. Se on yksi tapa edetä. Lisäksi on ehdottoman tärkeää käyttää julkisissa ruokapalveluissa lähiruokaa ja kotimaisia raaka-aineita. Samoin eineksissä kotimaisuusasteen pitäminen korkealla tasolla on tärkeää. Elintarvikkeita jalostavan teollisuuden kilpailukyky on pidettävä hyvällä tasolla ja innovatiivisena. Elintarvikesektori työllistää ja luo hyvinvointia.
Kauppa sanoo myyvänsä, sitä mitä kuluttaja haluaa. Katse on kyettävä kääntämään myös omiin valintoihin. Me voimme vaatia parempia markkinoita, enemmän satokauden mukaisia tuotteita kauppoihin ja ennen kaikkea tehdä valintoja. Valinta on myös se, että ostaa suoraan tuottajalta jos siihen on mahdollisuus tai jättää kauppojen omat tuotemerkit hyllyyn.
Useasta suusta on todettu, että suomalaisten maataloustuotteiden tulee saada korkeampi kate kansainvälisiltä markkinoilta. Maatilojen tulee erikoistua, lisätä suoramyyntiä ja elintarvikesektorin kehittää uusia tuotteita maailmanmarkkinoille.
Kaikki tämä kielii siitä tosiasiasta, että suomalaiselle puhtaalle ruualle haetaan oikeaa hintaa muualta kun sitä meidän omilta markkinoilta ei saada. Mikäli kykenemme säilyttämään maamme pellot viljelyksessä, on se maaseudun elinvoimaisuuden ja avoimien maisemien kannalta hyvä asia. Se kuitenkin kannattaa muistaa, että kumina ei muutu kananmuniksi tai sianlihaksi kriisin kohdatessa.
Ainakin itse toivon, että jatkossakin voin antaa hyvillä mielin taikinakulhon ja vispilän lapsen nuoltavaksi. Salmonellavapaat kananmunat kun ovat meille itsestäänselvyys, vaikka maailmalla ne ovat harvinaisuus.
Kirjoittaja Tytti Määttä on Kuhmon kaupunginjohtaja.