Mailat viuhuvat. Siniasuiset tytöt juoksevat vinhasti reikäisen, valkoisen pallon perässä Oulun urheilutalolla. Iloinen puheensorina pulppuaa vaihtopenkiltä, jossa punotaan juonia valmiiksi seuraavaa vaihtoa varten.
Innokkuus ja peli-ilo suorastaan pursuavat ilmoille: väkisin kentälle ei ole tarvinnut raahata ketään.
Merkikoski SB:n C-tytöt lähtivät tällä kaudella SM-alkusarjaan, kun Pohjois-Suomesta innostui mukaan neljä muutakin joukkuetta: Kuusamo, Kajaani sekä Liminka kahdella joukkueella. Lisäksi monet tytöistä pelaavat myös naisten kolmosdivisioonaa.
"Aikaisemmin tyttöjen kilpailutoiminta on ollut varsin heikoilla tällä seudulla. Nyt saadaan pelatuksi kunnon sarja, jonka voittaja pääsee valtakunnan kahdeksan parhaan joukkoon", sanoo Keijo Mild, joka valmentaa Sanna Sumenin kanssa salibandytyttöjä.
Tässä harjoituksessa on mukana poikkeuksellisen paljon väkeä. Myös vastajoukkueella on pelaajia pitkälti toistakymmentä: he ovat Lipon pesäpallotyttöjä, jotka ovat tulleet ensimmäistä kertaa mukaan Merikoski Salibandyn C-tyttöjen harjoituksiin.
Kaksikymmentä joukkuetta
Merkikoski SB:n ja Lipon C-tytöt ottavat hyödyn irti toisistaan: pesistytöt pitävät kuntoaan yllä talvella pelaamalla salibandyä. Kesällä salibandytyttöjen tie vie pesäpalloharjoituksiin.
"Molemmat ovat palloilulajeja, joissa tarvitaan monia samoja ominaisuuksia. Toisen lajin valmentajat saavat myös hieman hengähtää, kun toinen seura vetää harjoitukset. Kaikissa lajeissa on vaivana ohjaajapula, joten näin saamme hieman jaetuksi vähäisiä resursseja", Merikoski SB:n puheenjohtaja Pasi Lämsä toteaa.
Merikoski SB:llä on 440 jäsentä, joukkueita on kaksikymmentä.
"Joukkueet jakautuvat harrastesalibandyyn, erityisryhmiin ja kilpapelaajiin. Jos sarjoissa pelaaminen ei kiinnosta, meillä on tarjota myös kevyempi mahdollisuus lajin parissa. Harrasteryhmiä on lapsille ja nuorille sekä naisille", Lämsä sanoo.
Merikoski SB:n monipuolinen toiminta on huomattu valtakunnallisestikin. Seura pääsi tänä vuonna 33 ehdokkaan joukkoon, joista nimetään Nuoren Suomen periaatteiden mukaan toimiva Suomen paras seura.
"On tosi kova tunnustus, että pääsimme mukaan ehdokkaisiin. Suomessa sentään riittää urheiluseuroja aika paljon", Pasi Lämsä hymyilee tyytyväisenä.
"Hiki ja vauhti
parasta"
Liminkalainen Minna Äijälä innostui tulemaan mukaan joukkueeseen pari vuotta sitten. Eikä ole valintaansa katunut.
"Kokeilin yhtä sun toista lajia, muun muassa hiihtoa. Sisko minut salibandyyn veti mukaan. Yllättävän helposti tytöt ottivat täällä minut porukkaansa. Jossain muualla vieras olisi saattanut tuntea itsensä pitkään ulkopuoliseksi", joukkueen varakapteeni kehuu.
Viikkoon mahtuu kolme harjoitusta joukkueen mukana plus pelailut koulupäivän jälkeen.
"Aika usein treenaan muutenkin kuin seuran harjoituksissa. Katsotaan nyt, miten pitkälle pystyn tässä lajissa kehittymään. Vaikka tuskin minusta ammattilaista tulee, ammattikoulussa tarjoilijaksi opiskeleva Minna Äijälä naurahtaa.
Vaihtopenkin pelaajat kyselevät valmentajalta, kuka menee puolustamaan seuraavaan vaihtoon. Keijo Mild vinkkaa varakapteenin suuntaan: "Minna, jaa paikat".
Varakippari määrää, ja pelaajat tottelevat. Sitä ei kauan tarvinnut vatvoa.
ANSSI VÄISÄNEN