Salibandyllä menee juuri nyt lujaa.
Kansainvälinen salibandyliitto (IFF) sai perjantaina Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) tunnustuksen. Päätös ei takaa pääsyä olympialajiksi. Mutta jo se, että KOK tunnustaa lajin olemassaolon, on salibandylle kaikkien aikojen imagovoitto.
"Suuri juttu. Suurin juttu tälle lajille tähän mennessä", kiteyttää IFF:n suomalainen pääsihteeri John Liljelund.
Myös lajihistorian 7. miesten MM-turnaus on tarjonnut salibandyihmisille makeaa mahan täydeltä: tv-näkyvyyttä, isoja otsikoita, tuhansissa mitattavia yleisömääriä ja tasokkaita pelejä. Siis kaikkea, mistä IFF:n väki on vuosien ajan unelmoinut.
MM-kisakuume
kasvaa Tshekissä
Tshekissä salibandy ei ole vitsi vaan laji, jonka ihmiset mieltävät vakavasti otettavaksi huippu-urheiluksi. Tshekin ja Ruotsin maanantaista alkusarjaottelua seurasi paikan päällä Ostravassa liki 9 000 katsojaa. Seuraavana aamuna ottelu huomioitiin maan päälehden etusivulla.
Ja paras on vasta edessä.
"Sunnuntaina Prahassa pelattavaan MM-finaaliin on myyty 12 000 lippua", Liljelund myhäilee.
Tshekistä löytyy jo 31 000 lisenssipelaajaa. Lajikulttuuri on muotoutunut perinteisessä palloilulajien massa pikkuhiljaa. Tshekin esimerkki on IFF:n kannalta rohkaiseva.
Salibandyn maailmanvalloitus etenee hitaasti mutta varmasti.
Liljelund suhtautuu tulevaisuuteen realistisesti. Lajin kansainvälinen kärki on yhä kapea.
Ruotsi, Suomi, Sveitsi ja Tshekki kantavat huippusalibandyn soihtua. Haastajat tulevat vielä kaukana perässä. Kriittisimpien arvioiden mukaan valovuosien päässä.
Sisähalleista
päästävä ulos
IFF:llä on tällä hetkellä 25 jäsenmaata. Lisäksi toiminnassa on mukana 22 maata, jotka voidaan luokitella salibandyn kehitysmaiksi.
Nyt IFF tähyää laajentumismahdollisuuksia Aasiasta ja Afrikasta. Liljelundin salkusta löytyy muun muassa Sierra Leonen jäsenhakemus. Reikäpallo pyörii myös Kiinassa.
"Pekingin alueella on kahdeksan lukiota ja kuusi yliopistoa, joissa voi jo pelata salibandyä. Tavoitteena on saada jokainen kiinalainen pelaamaan. Tai ei nyt ehkä ihan jokaista."
Yksi lajin avainkysymyksistä liittyy olosuhteisiin. Kattavan halliverkoston rakentaminen on monissa maissa utopiaa.
"Meidän pitää etsiä malleja, jotka mahdollistavat lajin pelaamisen myös ulkona", Liljelund tietää.
Sitä miltä salibandyn maailmankartta näyttää vuonna 2020, ei tiedä vielä kukaan. Liljelundilla on visio. Mutta vain visio:
"Vuonna 2020 salibandyä pelataan sadassa maassa, myös eteläisellä pallonpuoliskolla. Ja pelillisesti kansainvälinen kärki on leveämpi kuin nyt."
Tasoerot
puhuttavat
Maat on jaettu miesten MM-kisoissa kahteen kastiin pelitaitojen perusteella. A-sarjassa on nyt 10 joukkuetta.
Seuraavan kerran miehet pelaavat maailmanmestaruudesta vuonna 2010 Suomessa. Tuolloin MM-kisojen A-sarjassa on mukana 16 maata. Laajennus jakaa mielipiteet.
Tämän vuoden kisoissa Ruotsi pöllytti Italian 18-0 ja Venäjän 18-1. Tulokset ovat lajin julkisuuskuvan kannalta kiusallisia.
"Jo nyt A-sarjassa on pari maata liikaa", Suomen maajoukkueen päävalmentaja Petteri Nykky myöntää.
Suomen Salibandyliiton puheenjohtajan Matti Ahteen mukaan asiaa on tarkasteltava laajemmin kuin yksittäisten tulosten näkökulmasta. Selkäsauna kirpaisee, mutta myös opettaa.
"Taso nousee koko ajan. Tulevaisuudessa miesten MM-kisoissa pelaa 5-6 maata, joilla on realistiset mahdollisuudet kultaan", Ahde ennustaa.
Ruotsi on voittanut miesten maailmanmestaruuden seitsemän kertaa - siis aina, kun MM-turnaus on pelattu. Vain kerran sinikeltaiset ovat hävinneet arvokisafinaalin. Vuoden 1995 EM-kisoissa Suomi yllätti Ruotsin.
Ei ihme, että laji-ihmiset toivovat Ruotsin kompastumista. Suomen, Tshekin tai Sveitsin MM-kulta olisi maailmanvalloitukselle paras mahdollinen piristysruiske.
MM-kisojen välierät lauantaina: Suomi-Tshekki kello 17.10 ja Ruotsi-Sveitsi kello 20.10. Suomen ottelu FST5:lla kello 22.50. Pronssiottelu sunnuntaina kello 14.10 ja loppuottelu kello 17.10. Loppuottelu TV2:lla kello 17.30.