Suomalainen salibandy sai sunnuntaisen maailmanmestaruuden ansiosta näkyvyyspiikin, jollaista lajin piirissä on vuosia toivottu. Finaalivoitto tuli vielä äärimmäisen "epäsuomalaisella" tavalla: nousu loppuminuuteilla ohi Ruotsin! Siinä uskonvahvistusta moneen muuhunkin lajiin, vaikkapa jääkiekkoon.
Kiinnostavaa on nyt seurata, millaisia seurauksia MM-menestyksestä on lajin asemalle Suomessa. Salibandyhan syntyi kolmisenkymmentä vuotta sitten ja levisi Suomessa sähly-nimellä aluksi opiskelijapiireissä. Kilpaurheiluna salibandyn huimaa nousua elettiin 1990-luvulla.
Tällä vuosituhannella salibandyn kasvu kilpalajina on tasaantunut. Se ei ole yllättävää, sillä huippu-urheilun täyteen ahdetuilla markkinoilla uusien lajien on työlästä vallata tilaa. Kilpailu sekä lahjakkuuksista että sponsoreista on kova.
Sen sijaan harrastajien joukossa salibandyn suosio on jatkanut kasvuaan. Parin vuoden takaisen kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan lajin harrastajia on Suomessa 350 000. Palloilulajeista edelle menee vain jalkapallo. Lisenssipelaajien määrällä mitattunakin salibandy on Suomen neljänneksi suurin urheilulaji.
Salibandy on huipputasolla nopea ja sähäkkä tekniikkalaji, minkä MM-finaalikin osoitti. Lajin ehkä vahvin valtti on kuitenkin sen matala aloituskynnys. Jos tarjolla on tasainen, kohtuullisen kokoinen lattia, tarvitaan vain halpa maila, puoli-ilmainen pallo ja jonkinlaiset tossut.
Tässä piilevät myös salibandyn kansainvälistymisen mahdollisuudet. Nyt lajia hallitsevat Suomi, Ruotsi, Tshekki ja Sveitsi. Jos sen harrastus leviää esimerkiksi Kiinaan tai Afrikkaan, voi MM-kärki jo parinkymmenen vuoden jälkeen näyttää kovasti toisenlaiselta kuin nyt.