Reh­vak­ka hullu ki­ta­ris­ti ja sees­tei­nen laulaja – Blues­lau­la­ja Eero Rait­ti­nen ja Knuck­le­bo­ne Oscar täy­den­tä­vät toi­siaan

*** Local Caption *** kuvassa Klucklebone Oscar ja Eero Raittinen kuvaaja Pasi Rytkönen kertajulkaisu

Kuva: Pasi Rytkönen

Eero Raittisen ja Knucklebone Oscarin yhteistyössä on Jekyll ja Hyde -meininkiä, jonka pohja rakennettiin jo 1990-luvun puolivälin tietämillä.

Pitkän linjan blueslaulaja Eero Raittinen ja nuoremman polven rock’n’roll-hulivili Knucklebone Oscar tapasivat Tunturibluesissa Saariselällä 1990-luvun puolivälin tietämillä. Raittinen innostui nuoresta ja energisestä kollegastaan, ja myöhemmin tapahtuman taiteellisena johtajana ollessaan hän buukkasi Knucklebone Oscarin Saariselälle pariinkin kertaan.

Raittinen oli tehnyt vuosien varrella keikkoja monien erilaisten kokoonpanojen säestämänä, ja jossain vaiheessa tuli puheeksi yhteistyö 2010-luvun alkupuoliskolla vaikuttaneen The White Knuckles Trion kanssa.

– Ajattelimme, että se voisi olla hauskaa. Olisi vähän sellainen jin ja jang - tai Jekyll ja Hyde -meininki, että on kaksi puolta, meikäläisen rehvakka hullu kitaristi ja Eeron vakavampi ja seesteisempi keskittyvä laulaja, Knucklebone Oscar kertaa.

Yhteistyö poiki Suistoklubilla Hämeenlinnassa elävän yleisön edessä taltioidun Live at Suisto -albumin. Kokoonpanon kontrastista huolimatta levy piti sisällään rehtiä vanhan liiton bluesia.

Kun parivaljakko oli sopinut kuluvan syksyn konserttisalikiertueesta, oli taas luontevaa työstää ja julkaista uutta musiikkia. Tällä kertaa Knucklebone Oscar halusi vanhaan jämähtämisen sijaan kokeilla rohkeasti jotain erilaista. Perinteisten laulun ja kitaran taustalla soivat nyt koneet.

Käytännössä Knucklebone Oscar haali läjän potentiaalisia biisejä, jotka Raittinen hyväksyi, ja niistä tuottajiksi kutsutut Sami Baldauf ja Juho Vehmanen valitsivat heitä inspiroineet kappaleet. Sen kummempaa ohjeistusta Baldauf ja Vehmanen eivät saaneet, vaan kumpikin sai työskennellä oman visionsa johdattelemana.

– Bluesbiisejähän nämäkin ovat mutta uudenlaisella ilmaisulla, Knucklebone Oscar sanoo.

– Tuntui hauskalta kontrastilta, että oli perinteinen grand old man ja vähän modernimpaa tuotantoa. Tuntui, että siitä voisi syntyä jotain kiinnostavaa.

Raittinen suhtautui ideaan ”lazer bluesista” aluksi pienellä varauksella. Tekoprosessi oli tyystin erilainen kuin hänen perin pohjin tuntemansa perinteisen bändivetoisen musiikin saralla. Selkeää sapluunaa ei ollut, vaan touhu perustui enemmän kokeilemiseen ja hakemiseen.

Toistaiseksi julkaistut singlet Witch Queen of New Orleans ja Going Down ovat saaneet hyvän vastaanoton. Lisää kappaleita on työn alla.

– Seuraavaksi tulee bluesballadi, jossa on humanoidivokoodereita ja sellaista, ja se on taas aivan erilainen kuin edellisten biisien rytke­blues, Knucklebone Oscar paljastaa.

Raittinen sen sijaan ei halua puhua lazer bluesista vielä mitään.

– Se on vasta puolivalmis juttu. Puhutaan siitä sitten, kun se on ajankohtaista, hän toteaa.

– Se pakka on vasta avattu, mutta niitä biisejä on nyt julkaistu tavallaan alkupaloiksi. Se tehdään ihan eri lailla, ja minä olen siinä selkeästi vain laulusolistina. En vastaa tuotannosta ollenkaan.

Kuluvan syksyn konserttisalikiertue viedään läpi triopohjalta samaan tapaan kuin aikoinaan Suistoklubilla.

– Ohjelmistossa on sekä klassikoita että vähemmän kuluneita biisejä, Raittinen kertoo.

– Oskari vastaa ”showmanshipistä”, ja minä teen vain mahdollisimman huolellista työtä. Minulla ei ole sellaista rähinätalenttia kuin Oskarilla, mutta sehän on vain hyvä, että meitä on kaksi erilaista solistia.

Eero Raittinen & Knucklebone Blues Band esiintyy Voimala 1889:ssä Oulussa lauantaina 22.9.