Oulun yliopisto saa uuden rehtorin. Hakijoiden akateemiset ansiot ovat meriitti, mutta ne eivät yksin riitä. Rehtorilta edellytetään näyttöjä myös yliopiston ulkopuolisesta elämästä.
Oulun yliopiston rehtorin valinta kypsyy päätettäväksi syys-lokakuussa. Sitä ennen valintatyöryhmä tekee esityksen yliopiston hallitukselle. Hallituksen tehtävänä on valita rehtori, jolla on parhaat edellytykset johtaa Oulun yliopistoa karikkoisessa ympäristössä. Oulun yliopisto ei ole mikä tahansa yliopisto. Yliopiston yhteiskunnallinen merkitys on huomattava koko Pohjois-Suomelle. Yliopiston perustaminen on ollut onnistunut aluepoliittinen teko. Monelta muulta yliopistolta puuttuu vaikuttavuus, jonka Oulun yliopisto on luonut.
Oulun yliopisto on houkutteleva opinahjo Pohjois-Suomessa. Se vetää puoleensa lahjakkaita nuoria. Näin on oltava jatkossakin. Oulun yliopiston on pysyttävä kilpailukykyisenä tilanteessa, jossa resurssit ja ikäluokat pienenevät, mutta tieteellisen ja soveltavan tiedon merkitys kasvaa.
Yliopisto tuottaa opettajia, lääkäreitä, insinöörejä, virkamiehiä, yrittäjiä, tutkijoita ja työntekijöitä. Yliopisto on ollut keskeisessä asemassa korkeaan osaamiseen pohjautuvan ict-klusterin syntymisessä. Yliopiston tieteelliset ansiot ovat korkeat. Huippuyksiköitä riittää ja kansainvälisesti meritoitunutta tutkimusta, mutta yliopiston on palveltava ennen muuta omaa aluettaan.
Yliopistolle on löydettävä uusiin oloihin soveltuva rehtori. Kaikki hakijat ovat tieteellisesti ansioituneita, mutta johtamiseen tarvitaan myös muita taitoja ja ominaisuuksia. Rehtorin on oltava dynaaminen ja sosiaalisesti lahjakas yksilö, jolla akateemisten ansioiden lisäksi on laaja tiede- ja kulttuurinäkemys. Oleellisia valmiuksia ovat johtamis- ja vuorovaikutustaidot. Tulevaisuuden korkeakoulumaailmassa tarvitaan politiikan ja talouselämän tuntemusta ja kokemusta.
Rehtorille ovien on oltava auki vallan kamareihin. Siksi yhteiskuntasuhteiden pitää olla käytettävissä heti, eikä vasta vuosien verkottumisen jälkeen.
Viidestä loppusuoralle valikoituneesta hakijasta neljä on Oulun yliopiston omia kasvatteja: tutkimusrehtori Taina Pihlajaniemi, dekaanit Helka-Liisa Hentilä, Jouko Niinimäki ja Kyösti Oikarinen. Dekaani Markku Filppula on Itä-Suomen yliopistosta. Ansioituneesta viisikosta päätään pidemmäksi nousee Kyösti Oikarinen, jolla on kiistatta erinomaiset, monipuoliset ja koetellut valmiudet uuden ajan rehtoriksi.
Valintaprosessin erikoisuus on, että yliopiston hallituksen puheenjohtaja Hans Söderlund pitää takaporttia auki yli kaksikymmentä vuotta toimineelle nykyiselle rehtorille. Söderlund on lausunut kryptisesti, että hakuaika rehtori Lauri Lajusen osalta ei ole ohi. Rehtori on torjunut jatkoaikeet.
Tässä vaiheessa ei enää pitäisi puliveivata. Hakijoiden kannalta on reilua tietää, onko paikka aidosti auki vai ei. Noloa ja linjatonta olisi, jos hallitus pyyhkisi hakijoilla pöytää ja pyytäisi Lajusta jatkokaudelle.
Ansioistaan huolimatta yliopistolla on paljon petrattavaa. Yliopistolta kaivataan moniäänisiä kannanottoja, näkyvyyttä ja viestintää. Sisäänpäin käpertynyt vaikeneva yliopiston hallitus ei liioin voi olla kokonaisedun mukainen.