Ruokakauppa on Suomessa pitkälti kahden kauppa. S- ja K-ryhmä hallitsevat markkinoita yli 80 prosentin osuudella: S-ryhmä osuus on noin 45 prosenttia ja K-ryhmän 35.
Kahden keskusliikkeen ylivalta on ollut omiaan vääristämään kilpailua ja sitä kautta pitämään elintarvikkeiden hinnat korkeammalla kuin ne terveen kilpailun oloissa olisivat.
Kilpailuvirasto puuttui alkuvuonna keskittymisen tuomiin epäkohtiin, ja myös hallituksessa on asiaan kiinnitetty huomiota.
Hallitus onkin tarkistamassa kilpailulainsäädäntöä niin, etteivät kaupan suuret valtiaat voisi asemaansa hyväksi käyttäen kuristaa kohtuuttomasti alan muita toimijoita.
Eduskunta saa vielä syksyn aikana käsiteltäväkseen kilpailulainsäädännön uudistamisen. Työn alla olevassa lakimuutoksessa tullaan määrittelemään, että S- ja K-ryhmä ovat määräävässä markkina-asemassa. Määräävän markkina-aseman raja pannaan 30 prosenttiin.
Määräävän markkina-aseman määrittäminen ei sinällään takaa sitä, että mikään muuttuu. Sen arvioidaan kuitenkin antavan kilpailuviranomaisille nykyistä paremmat mahdollisuudet valvoa, että kilpailu alalla ei olisi syrjivää eikä aiheuttaisi kohtuuttomia ehtoja kaupan kanssa liiketoimia harjoittaville yrityksille ja tuottajille.
Markkina-asemansa turvin ruokakaupan isot tekijät ovat asettaneet teollisuudelle ja pientuottajille ehtoja, jotka ovat kurjistaneet niiden toimintaedellytyksiä. Samaan aikaan kun muiden kannattavuutta on nakerrettu, kauppa on kasvattanut omaa osuuttaan tuotteiden hinnoissa.
Määräävässä markkina-asemalla olevilla kaupparyhmillä on ollut muita kauppoja parempi vaikutus päättäjiin. Ne ovat menestyneet hyvin kaavoituksessa ja sen myötä tapahtuvassa kauppapaikkojen jaossa. Jopa Alkon myymälät ovat sijoittuneet lähelle S- ja K-ryhmän kauppoja.
Lailla markkinaosuudet kaupan alalla eivät muuksi muutu. Sekä S- että K-ryhmä saattavat kasvattaa osuuttaan kaupasta edelleen. Se on viime kädessä kuluttajista kiinni.
Mutta lainsäädännöllä halutaan puuttua kaupankäynnin pelisääntöihin, jotka tähän saakka ovat määräytyneet vahvemman ehdoilla.
Lainsäädännön kiristämistä tarvitaan, koska suositukset eivät riitä. Ne jäävät usein hyvien aikomusten tasolle.
Päivittäistavarakaupan keskittyminen Suomessa on edennyt vauhdilla. Menneinä vuosikymmeniä oli useita vahvoja toimijoita: oli E- ja T-ryhmät sekä koko joukko keskusliikkeisiin kuulumattomia kauppoja.
Merkillepantavaa on se, että ulkomaalaisten kauppaliikkeiden on vaikea tulla Suomen markkinoille. Osaltaan tämä johtuu siitä, että markkinat ovat pienet eivätkä siinä mielessä houkuttele. Mutta se johtuu myös siitä, että ulkomaalaisyritysten on vaikea saada hyviä kauppapaikkoja.
Kilpailun pelisääntöjen tervehdyttäminen tuskin näkyy kauppalaskussa heti, mutta toivottavasti ajan myötä kilpailu toimii hintoja alentavasti niin kuin sen markkinataloudessa odotetaan tekevän.