Vielä takavuosina Suomen Keskusta r.p:n johtopaikoille oli tungosta, presidenttiehdokkuudesta puhumattakaan. Nyt puoluejohto joutuu tosissaan metsästämään varteenotettavia ehdokkaita. Tukevimmat nimet ovat kieltäytyneet toinen toisensa jälkeen. Myös puolueen puheenjohtaja Mari Kiviniemi on pontevasti kieltäytynyt kunniasta.
Viimeisin takaisku tuli sunnuntai-iltana, kun EU:n talouskomissaari Olli Rehn ilmoitti, ettei pyri keskustan ehdokkaaksi. Ilmoitus oli puoluejohdolle ilmeinen pettymys. Rehn kertoi itse tiedotteessaan pohtineensa asiaa vakavasti. Hänen oli "tehnyt mieli" asettua ehdokkaaksi, mutta "urakka Euroopassa on kesken". Luultavasti velkakriisi olisi tullut myös vaalikentillä vastaan moneen kertaan.
Vaikka Rehnin perustelut ovat pitävät, kaukana ei käy ajatus, että keskustan heikosti menneet eduskuntavaalit ja huonot lukemat tuoreissa kannatusmittauksissa ovat vaikuttaneet harkinnan tulokseen.
Jos puolueen kannatus olisi 30 prosenttia, ehdokkaaksi olisi takuulla tunkua. Ponnistaminen keskustan riveistä tasavallan ykkösvirkaan vaikuttaa tällä hetkellä mahdottomalta. Siksi näkyvät keskustahahmot toinen toisensa jälkeen ovat kieltäytyneet. Toistaiseksi ehdokkaaksi haluaa ainoastaan Paavo Väyrynen.
Keskustan voiman päivät ovat takana, ainakin toistaiseksi. Aika näyttää, nouseeko puolue uudelleen. Ei se mahdotonta ole. Suomen ylilyönyt populismin aalto ei ole ikuinen. Poliittisten voimasuhteiden muutokset ovat terveessä demokratiassa periaatteessa täysin luonnollisia.
Pitkä tie on edessä. Rehnin kieltäytyminen korostaa keskustan ahdinkoa. Kun edes sen kellokkaat eivät tunne puoluetta houkuttelevaksi, eivät varmasti tunne äänestäjätkään.