Elinkeinoministeri Olli Rehnin korvaaminen ei ole hallitukselle läpihuutojuttu. Hän on toiminut hallituksessa sillanrakentajana. Suomen Pankki saa Rehnistä ja Marja Nykäsestä pätevät EU-aikakauden johtajat.
Eduskunnan pankkivaltuusto valitsi Suomen Pankin johtajiksi odotetusti kaksi vahvinta hakijaa, Finanssivalvonnan apulaisjohtajan Marja Nykäsen, 54, ja keskustalaisen elinkeinoministerin Olli Rehnin, 54.
Nykänen ja Rehn muodostavat yhdessä pääjohtaja Erkki Liikasen kanssa pankin johtokunnan. Viisivuotiset virkakaudet alkavat helmikuun alussa ensi vuonna.
Johtokunnan tehtäväkenttä ja vastuu on muuttunut markka-ajoista, mutta merkitys on viime vuosina kasvanut osana Euroopan keskuspankkia EKP:tä.
Pankkivaltuuston yksimieliset valinnat perustuivat hakijoiden pätevyyteen.
Nykäsellä on monipuolinen tietämys pankkialan toiminnasta. Tehtävä on vahtia suomalaista luotonantoa ja pankkien riskejä.
Rehnillä on talouselämän tuntemusta sekä erinomaiset suhteet Euroopan unioniin, jonka leivissä hän on työskennellyt lähes 20 vuotta. Rehnin vastuulle tulee talous- ja rahapolitiikka.
Rehnin seuraava tähtäin pankkimaailmassa siintää jo parin vuoden päässä. Pääjohtajan paikka tulee hakuun, kun Liikasen seitsenvuotinen kausi päättyy kesällä 2018.
Vaikka Rehn ei perjantaina vielä myöntänyt haaveita pääjohtajuudesta, olisi ihme, ellei toinen Mikkelin kasvatti hakisi valtakunnan pankkitoiminnan ykköstehtävää.
Rehnin nimitys jättää hallituksen riveihin vaikeasti täytettävän aukon. Eteläsavolaisen kaltaisia osaajia ei kasva joka oksalla.
Juha Sipilän (kesk.) johtama hallitus menettää Rehnissä asiantuntemusta, kansainvälistä kokemusta ja uskottavuutta. Rehn ei lähde pelkästään elinkeinoministerin paikalta. Hän on ollut tärkeä taustavoima koko hallituksen työskentelyssä, voidaan puhua jopa koossapitäjästä vaikeilla hetkillä.
Rehn pystyi kaikessa hiljaisuudessa rakentamaan luottamuksen työmarkkinajärjestöjen kesken ja avaamaan solmuun menneet kilpailukykyneuvottelut viime talvena.
Pääministerin tehtävä on etsiä Rehnille mahdollisimman pätevä seuraaja. Kansanedustajaksi nousee varasijalta Paula Lehtomäki, mutta hänestä tuskin tulee elinkeinoministeriä. Arvailuissa korkealla on ollut Mika Lintilän nimi. Sipilä voi silti tehdä isommankin ministerikierrätyksen, kun tilaisuus tarjoutuu.
Lisää pohdittavaa Sipilälle tuo se, että hallituksen EU-asioiden osaaminen on kutistunut muutamassa kuukaudessa. Ensin lähti valtiovarainministerin paikalta suvereeni EU:n tuntija Alexander Stubb (kok.), ja kohta lähtee Rehn.
Valtioneuvostoon ei jää yhtään EU-kiemurat yhtä täydellisesti hallitsevaa ministeriä. Tällainen kokemuksen ja suhdeverkoston menetys ei voi olla näkymättä EU-kysymysten hoidossa.
Suitset saattavat kulkeutua nykyistä enemmän käytännössä ulkoministeri Timo Soinin (ps.), mikseipä myös tasavallan presidentti Sauli Niinistön käsiin. Sipilän tulisi pääministerinä johtaa EU-politiikkaa, mutta hänen kokemuksensa siitä on ohutta. Kokeneen Rehnin lähtö ei ole ongelmatonta.