Olli Rehn menestyi hyvin europarlamentin kyselytilaisuudessa. Hänestä on tulossa raskaan sarjan EU-vaikuttaja, jolle hyppy Suomen politiikkaan olisi tässä vaiheessa ollut virheliike.
Jos ja kun Suomella on kesäkuun jälkeen uusi keskustalainen pääministeri, tämän hetken suurimmat valmiudet siihen tehtävään olisivat Olli Rehnillä. Hänellä on vahva kansainvälinen kokemus ja näyttöä itsenäisestä ajattelusta.
Keskustan kärkinimistä Rehn on kuitenkin tuonut yksiselitteisesti ilmi, ettei ole yrittämässä puolueen puheenjohtajaksi. Syyn ymmärtää hyvin, kun katsoo hänen ensiesiintymistään europarlamentin edessä talouskomissaarin ominaisuudessa.
Rehn hallitsi asiansa, piti päänsä ja nousi samalla kansainvälisten lehtien otsikoihin positiivisessa mielessä, yhtenä harvoista uusista komissaareista. Häntä moitittiin kenties tylsyydestä, mutta ei osaamisen puutteesta.
Rehnillä näyttää olevan kaikki edellytykset nousta yhdeksi uuden komission todella vahvoista nimistä. Sellaista asemaa ei suomalaisella ennen ole unionissa ollut, ei Erkki Liikasen komissaariaikaan, eikä Rehnillä laajentumiskomissaarin tehtävässä. Siinä liikuttiin keskisarjassa.
Nyt käsillä on painava talouskomissaarin salkku, takana jo pitkä EU-kokemus ja taustalla vuosien kiinnostus poliittiseen taloustieteeseen. Avautumassa on mahdollisuus aitoon eurooppalaiseen vaikuttamiseen. Se olisi mennyt menojaan heti, jos Rehn olisi kuunnellut kutsuja lähteä keskustan puheenjohtajakisaan -- jossa myös häviö jollekin muulle ehdokkaalle olisi ollut täysin mahdollista.
Ensin tosin pitäisi päästä töihin kiinni, mikä ei tapahdu aivan heti. Uuden komission on saatava europarlamentin hyväksyntä, ja parlamentilla on halu näyttää valtaansa. Kuulemiset jatkuvat vielä ensi viikkoon, minkä jälkeen on äänestys. Parlamentti hyväksyy tai hylkää komission pakettina, ei yksittäisinä nimityksinä.
Rehn oli helppo tapaus, mutta kaikki ehdokkaat eivät ole. On hyvin kuviteltavissa, että edessä on vielä mutkia ja viivytyksiä ennen kuin kaikki on valmista. Peliin voivat tulla aito kritiikki joitakin nimityksiä kohtaan sekä yksinkertaisesti tahto näyttää, että parlamentin mielipiteellä on merkitystä.
Eivätkä edes kaikki tärkeimmät ehdokkaat näytä ylittävän rimaa kunnolla. Esimerkiksi EU:n uuden "ulkoministerin", ulkopolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin esiintymistä on pidetty laimeana ja mitäänsanomattomana. Ilmastokomissaariksi nimetty Tanskan Connie Hedegaard näytti alkuaan hyvältä valinnalta, mutta pieleen menneen Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen voi neuvotteluita vetäneen naisen asema olla huonompi.
Uuden komission aloitus on jo nyt myöhässä, ja entinen kokoonpano on jatkanut jo pitkään yliajalla tekemättä enää juuri mitään. Europarlamentin vaalit olivat kesäkuussa, komissio pääsee töihin tammi--helmikuussa. Näin pitkä tyhjäkäynti kertoo omaa karua kieltään unionin päätöksenteon vaikeuksista.
Yhtä kaikki, aikanaan myös Rehn pääsee urakoimaan. Talouskriisin jälkeisessä Euroopassa eivät tekemiset ihan heti lopu. Euroalueen maat ovat taloudenpidossaan heittäneet sääntökirjat laidan yli jo kauan sitten, Kreikka pahimpana ja lähes romahtaneena esimerkkinä.
Nyt pitäisi päästä taas jaloilleen, ottaa oppia tapahtuneesta ja nostaa Eurooppa yhtenäisenä talousvaikuttajana suurten joukkoon. Rehnin kannalta katsoen vaikuttamisen mahdollisuudet näyttävät tässä varmasti suuremmilta kuin olisivat suomalaisen puolueen puheenjohtajana.