EU:n uuden komission julkistus ei tuottanut suomalaisnäkökulmasta pettymystä. Vuodesta 2004 unionin laajentumisasioista vastannut Olli Rehn saa hoitaakseen painoarvoltaan ainakin samanmoisen tehtävän, talous- ja rahapoliittisista asioista vastaavan komissaarin salkun.
Se on kohtuullinen lohdutus sen jälkeen kun selvisi, ettei liberaalileiriin kuuluvasta mikkeliläisestä voi tulla EU:n seuraavaa korkeaa ulkopoliittista edustajaa. Lisää arvovaltaa Rehnille olisi toki tullut, jos hänet olisi nostettu komission varapuheenjohtajien joukkoon. Heitä uudessa kokoonpanossa on seitsemän.
Parempi silti painava salkku ilman varapuheenjohtajuutta kuin köykäinen koristeltuna varapuheenjohtajuudella. Siinä asemassa ei kukaan nyt lopettavan komission jäsenistäkään ole profiloitunut.
Kaikkiaan arviot erilaisten salkkujen tärkeydestä riippuvat pitkälle puhujasta. Toistaiseksi ei ole taidettu kokea sitä, että jäsenmaiden poliittinen johto olisi valitellut maan edustajalle komissiossa tullutta köykäistä tehtävää. Samanlaista kotimaiseen kulutukseen tarkoitettua hyminää kuultiin perjantainakin.
Se on kuitenkin väistämätöntä, että kun koko unionin toimiala on pitänyt siivuttaa jäsenmaiden määrän mukaan 27 viipaleeseen, eivät kaikki komission tehtävät voi mitenkään olla maanosan nykypäivän tai tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeitä.
Kun Eurooppa pinnistelee ylös kriisin pohjalta, Rehnin voi arvioida saavan uudessa tehtävässä ainakin näkyvyyttä. Euroopan keskuspankin ja jäsenmaiden puristuksessa suomalaisen pelitila voi kuitenkin olla ahdas. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Sixten Korkman muistutti Rehnin tehtävää arvioidessaan, että talous- ja rahapoliittinen valta on pitkälti Euroopan keskuspankissa ja finanssipoliittinen valta taas jäsenmaiden käsissä.
Oman maan edustajien saamien paikkojen innokkaaseen arviointiin liittyy se periaatteellinen ristiriitaisuus, etteivät komission jäsenet edes edusta tehtävissään maataan vaan nimenomaan unionia ja sen kokonaisetua. Rehniäkään ei voi huutaa apuun Suomen taloutta pelastamaan.
Aina kuitenkin parempi, jos komission jäsenet tuntevat Suomen oloja. Tässä mielessä esimerkiksi maatalouskomissaarin vaihtuminen tanskalaisesta romanialaiseen ei ehkä tiedä hyvää Suomen maaseudulle.
paakirjoitus@kaleva.fi