Epärehellisyys on suomalaisille paheista pahin. Näin kerrotaan muun muassa suomalaisista arvoista ja tapakulttuurista netistä löytyvästä Infopankista, johon on koottu monipuolisesti tietoa Suomesta maahanmuuttajille tai sitä harkitseville.
Tietoa on tarjolla suomen ja ruotsin lisäksi kymmenellä eri kielellä. Sivusto on Helsingin kaupungin ylläpitämä.
Suomalaisena joutuu miettimään, että onko rehellisyys todellakin yhä yhtä keskeinen arvo. Vielä omasta lapsuudestani kyläyhteisössä 60- ja 70-luvuilta muistan, että pahempaa varjoa ei ihmisen päälle voinut heittää kuin epäilystä hänen rehellisyydestään. Jos epärehellisyydestä oli todisteita, sutkin leima varjosti koko sukua vielä seuraaviin sukupolviinkin.
SDP:n viime perjantaina ratkenneessa puheenjohtajakamppailussa herättivät yllättävän vähän keskustelua puheenjohtajaksi nousseen Antti Rinteen menneisyyden tahrat, jotka viittaavat vahvasti siihen, että miehellä on ollut vaikeuksia erottaa omia rahoja toisten rahoista.
Rinne joutui 90-luvun puolivälissä maksamaan 25 000 markkaa vahingonkorvauksia entiselle taloyhtiölleen, kun hän taloyhtiön isännöitsijänä ei pitänyt kunnollista kirjanpitoa rahaliikenteestä. Samoihin aikoihin, vuonna 1996, hän joutui lähtemään lakimiehen paikalta Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitosta (AKT), koska hän oli laskuttanut työnantajaansa työmatkoista kahteen kertaan.
Kummassakaan tapauksessa ei ollut kysymys isoista rahoista, mutta olisi voinut kuvitella, että tapauksia kovastikin mietittäisiin ikään kuin luonnetodistuksen näkökulmasta.
Toki voi olla, että Antti Rinne on mitä rehellisin mies mutta mielenkiintoista onkin se, että hänen rehellisyytensä pohdinta ei ole juuri kiinnostanut. Asiaa ei siis pidetä tärkeänä.
Tuorein kartoitus suomalaisten arvoista ja asenteista on Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (EVA) vuotuinen raportti, joka julkaistiin maaliskuussa. Omien pohdintojeni kannalta kiinnostavinta raportissa oli se, ettei rehellisyyttä sivuavia teemoja käsitelty lainkaan.
Myös Taloudellinen tiedotustoimisto TAT kartoitti suomalaisten arvomaailmaa viime kesänä. Siinäkään kyselyssä rehellisyys ei kiinnostanut. Ei, vaikka tavoitteena oli selvittää suomalaisten arvoja sekä arvojen ja toiminnan välistä suhdetta. Ei, vaikka tutkimuksessa määritellyn arvokäsityksen mukaan arvot on eettinen ja moraalisfilosofinen käsite, joka pyrkii järjestämään, määrittelemään, puolustamaan ja suosittelemaan oikean ja väärän käyttäytymisen malleja.
Samaan teemaan liittyvä löytö tuli vastaan viime marraskuulta, jolloin Helsingin opetusvirasto oli laatinut verkkosivuilleen kyselyn, mitä arvoja ihmiset haluaisivat kouluissa opetettavan. Kyselyyn oli listattu joukko arvoja, joista vastaaja sai laittaa rastin ruutuun niihin, joita piti tärkeinä.
Kyselyllä valmistauduttiin syksyllä 2016 käyttöön otettaviin uusiin opetussuunnitelmiin, joiden perusteita Opetushallitus laatii.
Iltasanomat (18.11.2013) oli kiinnittänyt huomiota siihen, ettei kyselyssä ollut tarjolla ollenkaan perinteisesti tärkeinä pidettyjä arvoja, kuten rehellisyys ja ahkeruus. Kun lehti oli kysynyt lukijoiltaan, mitä arvoja he haluaisivat koulussa korostettavan, aihe innosti yli 500 kommentin keskusteluun, jossa rehellisyys nostettiin toistuvasti tärkeäksi arvoksi.
Pienemmissä piireissä rehellisyydellä on silti vielä vankka arvostuksensa. Antti Rinteen ansioilla tuskin tulisi valituksi minkään harrastusseuran taloudenhoitajaksi.
Tutkijat väittävät, että rehellisyys olisi väistymässä itsekkäämpien arvojen tieltä. Onko niin, että politiikassa helpommin kuin kansalaisyhteiskunnassa katsotaan läpi sormien viittauksia epärehellisyyteen, jos henkilöä muuten pidetään kyvykkäänä?
Kolumni