Tiernapojat ovat asia, josta Oulun seudulla syytä olla ylpeitä. Jotkut tosin katsovat, että perinne on kaavoittunut ja kaipaisi uudistusta. Asiassa on epäilemättä kaksi puolta: usein perinne säilyy parhaiten siten, että sitä ei peukaloida.
Tiernapoikia koskeva viime päivien keskustelu on kiertynyt näytelmän salaperäiseen viidenteen hahmoon, Kiinanmaan Kyppään. Tilanteessa on jotain samaa kuin television sarjafilmeissä: kuolleeksi luultu sukulainen antaa äkkiä kuulua itsestään, eivätkä perintöä jakavat omaiset tiedä, miten suhtautua. Varmuudella ei muisteta edes hahmon nimeä: Kyppä, Kyyppä, Köppä, Käppä vai jotain muuta? Sitäkään ei tiedetä, miksi hän asuu Kiinaanmaassa. Tai onko se sittenkin Kaanaanmaa?
Niin tai näin, mutta olisiko Kyppä avain tiernapoikaperinteen hallittuun rikastuttamiseen. Näytelmä on nyt jäädytetty yhteen muotoon, josta ei oikeastaan voi käyttää sanaa alkuperäinen. Kuvaelmahan on matkallaan keskiajan kirkoista Ouluun kerännyt yhden piirteen sieltä, toisen täältä, ja samalla lailla pudotellut tien varteen osasia.
Vaikka näytelmän sisältöön on joskus tehty muutoksia viranomaistenkin vaatimuksesta, Kypän paluun voi toki jättää tiernapoikien itsensä päätettäväksi. Ja löytyisikö Kypäksi halukkaita? Oulun seudun perinteessähän Kyppä "oli niin polonen, että sitä sai muut tiarnapojat itkettää". Ja ehkä nykyiset esittäjät eivät lanttien jakajaksikaan viidettä pyörää kaipaa.
Mutta jos ovelle lähiaikoina kolkuttaa viisihenkinen poika- tai tyttöjoukko, joka väittää esittävänsä tiernapoikia, niin päästäkää sisälle vain. Tiernapoikia ovat, ja joukon vähäisin on todennäköisesti Kyppä.