Paperitehtaat seisovat taas, nyt laillisen lakon lamauttamina. Juhani Saloniuksella ei ole edellytyksiä sovitella kiistoja niin kauan kuin kummatkin osapuolet jatkavat uhoamistaan.
Suomen paperiteollisuudessa on toteutunut pahin mahdollinen skenario. Laittomat korpilakot eivät riittäneet saamaan osapuolia järkiinsä. Nyt ne koettelevat toistensa hermojen kestävyyttä laillisilla työtaistelutoimilla, joille ei näy loppua vähään aikaan.
Paperiliiton kaksipäiväinen työtaistelu alkoi virallisesti varhain tänä aamuna, mutta tehtaiden alasajo käynnistyi jo viikonvaihteessa. Tehtaat pysyvät lakon jälkeenkin hiljaisina kuin huopatossutehtaat, sillä työnantajien julistama työsulku estää tuotannon kahden seuraavan viikon ajan keskiviikosta lähtien.
Tilanne on pahaenteinen, sillä valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksella ei ollut mitään edellytyksiä yrittää sovintoesityksen tekoa perjantaina. Osapuolet makaavat omissa juoksuhaudoissaan eivätkä halua tinkiä tuumaakaan vaatimuksistaan. Ne tapaavat Saloniuksen uudelleen tiistaina, mutta on hyvin epätodennäköistä, että tilanne muuttuisi nopeasti.
Pikemminkin katseet suuntautuvat nyt Paperiliiton ja Metsäteollisuuden päättävien elinten kokouksiin. Niiltä odotetaan uusia työtaistelupäätöksiä lähipäivinä. Paperiliitto tehnee uuden lakkopäätöksen ja työnantajat päättävät ilmeisesti jatkaa työsulkua, kunnes uusista työehtosopimuksista sovitaan. Tällä menolla ollaan kohta kesäkuun toisella viikolla, jolloin SAK:laisella Paperiliitolla on liittokokous.
Jos osapuolet koventavat vain otteitaan, suunta on täysin väärä. Tähänastisten työtaistelujen luulisi jo osoittaneen, ettei niillä saada sopua aikaan. Nyt tarvitaan realismin tajua ja kompromissihalua, koska tästä työtaitelusta ei päästä ulos muuten kuin niin, että kummatkin osapuolet tinkivät kannoistaan.
Lakon ja työsulun avulla pystyttiin käynnistämään virallinen sovittelu, mutta Saloniuksella ei ole mitään soviteltavaa niin kauan kuin asenteet ovat täysin lukossa. Paperiliiton ja Metsäteollisuuden johdon on tehtävä enemmän, jotta Salonius voisi hoitaa virkaansa.
Ulkoapäin on vaikea tajuta, miksi tilanne paperiteollisuudessa on päässyt kärjistymään näin pahaksi. Kyseessä on kuitenkin yli vuosikymmenen jatkuneen riitelyn ja kädenväännön tulos. Samat asiat hiersivät neuvottelupöydässä jo Paperiliiton ja Metsäteollisuuden edellisten johtomiesten aikana ja johtivat lakkoihin vuonna 2000. Silloinkin riideltiin avoimesti ulkopuolisen työvoiman käytöstä.
Muita isoja riidanaiheita ovat työnantajan vaatimus juhannus- ja jouluseisokkien lopettamisesta, tosin työehtosopimuksen mukaista sievoista korvausta vastaan. Käytännössä palkka nousisi ja työaika lyhenisi sillä, joka tulisi töihin epämukavina työaikoina. Kaikkien ei olisi kuitenkaan pakko tulla, eikä missään ole sanottu, että kaikki tehtaat ajaisivat ympäri vuoden.
Riitaa on myös kahden sairausajan karenssipäivän poistosta, mutta se on väistymässä taka-alalle. Neljäs suuri kiista koskee työnantajan oikeutta määrätä yksipuolisesti lomista. Palkoista ei kinastella. Paperi saa tupon mukaiset korotukset sovellettuna pitkään sopimukseen.
Kiistat ovat kieltämättä vaikeita, mutta eivät niin vaikeita, että sovittelijan olisi nostettava kätensä pystyyn. Riidat ovat soviteltavissa vaikka heti, jos vain olisi sovinnon halua. Se puuttuu, koska taustalla käydään myös kovaa henkien taistelua siitä, voidaanko paperiteollisuuden työehtosopimusta heikentää vetoamalla muihin vastaaviin tuottajamaihin. Paperiliitto yrittää puolestaan saada uusia lisäetuja sopimukseensa.
Tämäkään kiista ei ratkea voimatoimin, vaan sovittelemalla.