Viroon tehdään Euroopan suurinta tuulivoimapuistoa, Suomeen pian ydinvoimapuistoa. Kehitys on saanut oudon käänteen, joka voi lyödä korville energian säästämistavoitetta ja vaihtoehtoisia tuotantomuotoja.
Olkiluotoon nousevan Suomen viidennen ydinvoimalan työmaa on vaikeuksissa. Valmista tulee joskus, mutta kukaan ei oikein tiedä, milloin. Aikataulut ovat pettäneet pahoin. Tämä ei silti näytä pelottavan uusia yrittäjiä.
Yleinen odotus on, että uusi hallitus saa pöydälleen Fortumin ja Teollisuuden Voiman hakemuksen kuudennesta ydinvoimalasta. Hallitusohjelmaan kirjattiin tämän varalta maininta ydinvoimasta, ja vihreätkin ymmärsivät sen olevan edessä, kun hallitukseen menivät.
Mutta ei tällä hyvä. Kuluneella viikolla saksalainen energiajätti Eon teki Loviisan kaupungin kanssa kaupat 112 hehtaarin tontista, jonne se aikoo rakentaa vielä yhden ydinvoimalan lisää. Jos näin käy, Loviisaan rakennettaisiin kilvan jo kuudetta tai seitsemättä ydinvoimalaa. Pohjolan Voiman toimitusjohtaja Timo Rajala on arvioinut, että kolmaskin uusi laitos vielä Suomeen mahtuisi.
Ydinvoimalan rakentamiseen vaaditaan niin raskas lupamenettely, että ilmoitusasiana se ei liikkeelle lähde. Lupahakemus kulkee aina hallituksen ja eduskunnan kautta. Päätös on siis viime kädessä poliittinen linjavalinta. Hakemuksia on pian kaksi, mutta luvan saanti molemmille ei ole mikään itsestäänselvyys.
Silti näyttää, että energiayhtiöt ovat arvioineet Suomen otolliseksi paikaksi ydinvoimalle. Fortum ja TVO ovat suomalaisia toimijoita, mutta Eonin perspektiivissä katsotaan jo kauemmas. Yhtiö omistaa kuusi prosenttia venäläisestä kaasujätistä Gazpromista, ja yhtiöt tekevät läheistä yhteistyötä Itämeren poikki kaavaillussa kaasuputkessa. Eon tähtää myös Venäjän sähkömarkkinoille.
Suomen päättäjien käsiin on tulossa ratkaisu, joka on peilikuva viime vuodelta. Silloin oli päätettävä, miten suhtaudutaan Venäjältä Suomenlahden poikki kaavailtuun sähkökaapeliin, joka olisi tuonut maahan Venäjän ydinvoimaloissa tuotettua sähköä. Eonin voimalasta todennäköisesti riittäisi Suomessa tuotettua ydinsähköä myytäväksi Pietariin tai muualle Eurooppaan.
Kaikki tämä luo jo kyseenalaista kuvaa Suomesta ydinvoiman luvattuna maana.
Ydinvoimaa perustellaan ilmastonmuutoksen torjunnalla. Osittain se pitää paikkansa. Silti kestävää kehitystä tuskin on rakentaa aina vain uusia jättimäisiä laitoksia. Tärkeää on myös energian tarpeen ja kulutuksen vähennys sekä uusiutuvien energianlähteiden hajautettu käyttö, mihin hallitusohjelmakin kannustaa.
Suomesta ei ole järkevää tehdä mitään ydinvoimalaboratoriota. Uusia työmaita ei muualla länsimaissa juuri ole vieläkään, mutta voimaloita rakentavat yhtiöt tarvitsevat näyttöjä.
Viron Hiidenmaalle kaavaillaan Euroopan suurinta, tuhannen megawatin tuulivoimapuistoa. Sekin on nykypäivää siinä, missä ydinvoimalakin, vaikka laitokset eivät olekaan yhteismitallisia kapasiteetiltaan. Kemiin aiottu Suomen suurin tuulipuisto olisi vasta 30 megawattia. Suomen koko tuulivoiman tuotanto on noin 90 megawattia, Saksassa luku on yli 20 000.
Suomen perusteollisuus tarvitsee energiansa. Silti on aina harkittava tarkkaan, ennen kuin ydinvoimaloille annetaan uusia lupia. Kuudennesta voimalasta puhutaan jo kuin selvänä asiana, vaikka se ei ole vielä lähelläkään päätöksentekoa.