Kiveen hakatuksi kuvittelemamme suomalainen ravintoympyrä alkaa surkuhupaisasti muistuttaa onnenpyörää. On näemmä ihan tuurissaan, mitä siinä milloinkin on.
Vuosikymmenet meidän piti kaikin keinoin välttää voita, koska se kuulemma niitti katajaista kansaa kuin heinää. Ja kerma, siinä oli toinen kauhea myrkky. Ja kananmunien syöminenhän oli kuin hidas harakiri. Eläinrasvoja ja kolesterolia, niissä oli oleva kansamme tuhon tie.
Vihanneksia ja muita heiniä piti meidän syömän, että pysymme terveenä ja saamme elää pitkän ja reippaan elämän ilman sydän- ja verisuonitauteja.
Kunnes kolmisen vuotta sitten EU:n tieteellinen komitea tutki kymmeniä tuhansia vihannesnäytteitä ympäri Euroopan ja totesi, että ne sisälsivät aivan liikaa nitraatteja. Nitraatit muuttuvat elimistössämme nitriitiksi ja lopulta nitrosoamiiniksi, joka aiheuttaa syöpää.
Ja heinää piti muka syödä 400 grammaa päivässä. Siinä lensi ravintoympyrästä vihannesviipale roskikseen.
Meille siis annettiin ylhäältä ultimaatumi; jos popsimme eläinrasvoja ja kolesterolia sisältäviä ruokia, kolesterolitasomme nousee ja saamme sydänkohtauksen ja kuolemme.
No, koska sääntö oli ylhäältä annettu ja vielä helppo muistaa, me suomalaiset tietenkin ryhdyimme kuuliaisina välttämään ruokia, jotka viekoittelevasti maistuivat hyvältä, mutta olivatkin pirullisen tappavia.
Väite eläinrasvojen hengenvaarallisuudesta on kumottu kerta toisensa jälkeen jo muutaman vuoden ajan. Nyt tietoon on herätty lopulta Suomessakin.
Vuonna 2005 valmistuneessa erittäin perusteellisessa ruotsalaistutkimuksessa todettiin yksiselitteisesti, että tyydyttyneen rasvan ja sepelvaltimotautien välillä ei ole minkäänlaista yhteyttä. Vuosikausia voilla ja kermalla mässäilleet ihmiset saivat infarkteja vähemmän kuin heinällä ja kasvisöljyillä kärvistelleet. Pari vuotta myöhemmin norjalaistutkimus vahvisti saman asian.
Myös Maailman terveysjärjestö on todennut, että niissä Euroopan maissa, joissa syödään vähiten eläinrasvoja on paljon suurempi vaara kuolla sydäntauteihin kuin niissä maissa, joissa muun muassa voita ja kermaa mätetään eniten.
Tuleepa mieleen, jos olisin vointuottaja, miettisin nyt tosissani, kuka korvaa virheellisen tiedon takia menettämäni tulot.
Syntyy vaikutelma, että siellä jossain ylhäällä, josta kaikki ohjeet ja määräykset päällemme kipataan, täytyy olla koolla kattava valikoima sadisteja. Kaikki mikä on hyvää, on meille pahaksi. Ja hyväksi meille on vain se, mikä on pahaa. Kärsimään tänne on tultu!
Ja nyt syntyy samaan syssyyn toinenkin vaikutelma: kun myytit murretaan ja tutkimuksille annetaan niille kuuluva arvo, suomalaisen miehen oikeaoppinen ravintoympyrä löytää oman, ikään kuin luonnollisen koostumuksensa. Siihen kuuluvat olut ja makkara.
Nyt alas ammutun eläinrasvahöpötyksen myötä makkarasta tuli kuin tulikin - tulkintani mukaan - suorastaan terveysruokaa. Ja oluthan on viime aikoina todettu lähes ihmeelliseksi elämän eliksiiriksi.
Tutkimusten mukaan olut muun muassa suojelee elimistöä mahatulehduksilta. Se sisältää myös mineraaleja, jotka vahvistavat luustoa. Pari tuoppia päivässä ehkäisee tehokkaasti kakkostyypin diabetesta ja ohentaa verta juuri sopivasti, jolloin riski sairastua pelättyihin sydän- ja verisuonitauteihin sekä aivoinfarktiin vähenee.
Edelleen olut tunnetusti vähentää stressiä ja ahdistusta ja kohottaa mielialaa. Niilläkin on osuutensa pitkään elämään, joka ei olutta hillitysti hörppiessä edes tunnu niin pitkältä. Olut myös tiettävästi raikastaa nauttijansa hengityksen ja tuo varmuutta tämän käytökseen.
Epämääräinen ja näemmä varsin häilyväsisältöinen ravintoympyrämme voitaisiin jo korvata kiveen kilkutettavalla ikiaikaisella kansanviisaudella: "Kohtuus kaikessa".