Jopa huippuravintoloissa työntekijöillä teetetään ympyriäisiä työpäiviä maksamatta ylitöistä asianmukaisia korvauksia. Sopimusten ja lakien rikkominen vääristää alan kilpailua.
Tiedossa on ollut pidemmän aikaa, että ravintola-alalla vallitsevat villit palkka- ja työehtomarkkinat. Tämä liittyy osaltaan harmaaseen talouteen, jota alalta ei ole saatu kitkettyä.
Uutta sen sijaan on Helsingin Sanomien tällä viikolla kertoma uutinen, jonka mukaan maamme johtavat Michelin-tähden ravintolat teettävät työntekijöillään ympyriäisiä päiviä maksamatta niistä asianmukaisia ilta- ja ylityökorvauksia.
Tämä ei voi olla vääristämättä alan kilpailua. Vilpillisestä palkkapolitiikasta kärsivät tietysti työntekijät, mutta myös ne yritykset, jotka yrittävät kireässä kilpailutilanteessa hoitaa velvoitteensa lain ja sopimusten hengessä.
Laista ja sopimuksista piittaamaton toiminta tekee hallaa koko alalle. Niinpä ravintolat on saatava ruotuun.
Huippuravintoloissa on yleistynyt tapa maksaa palkka könttäsummana. Tämä tarkoittaa sitä, että peruspalkan päälle annetaan joku rahasumma siitä hyvästä, että työntekijä tekee töitä kellonajoista välittämättä. Palkka on tällöin aina sama, eikä ylitöitä noteerata erikseen.
Tällainen käytäntö on ravintoloitsijoiden mukaan yleistä eri puolilla maailmaa. Ravintoloiden omistajat ovat puolustaneet julkisuudessa könttäpalkkaussysteemiä sillä, että alalle tulijoiden täytyy olla valmiita kehittämään itseään uhrautumalla tällä tavoin.
On ymmärrettävää, että työntekijöiltä odotetaan halua kehittyä ammatissa. Sitä useimmat alalle lähtevät varmasti haluavatkin. Mutta kokonaan eri asia on, että sitä käytetään verukkeena palkkojen polkemiseksi.
Palkkausongelma nousi esille Etelä-Suomen aluehallintoviraston tehtyä pistokokeen ravintoloihin. Tarkastuksessa ilmeni, että lakia ja sopimuksia rikotaan.
Ravintola-ala tunnetaan yhtenä matalapalkka-alana. Kuukausipalkat saattavat liikkua parin tuhannen euron tuntumassa, kun palkansaajien keskiansiot ovat yli tuhat euroa enemmän.
Tavatonta ei ole, että parin tuhannen euron ansion eteen teetetään ylitöitä kymmeniä tunteja kuukaudessa.
Laki ei tunne könttäpalkkaa muuta kuin ravintoloiden päälliköille. Muille lisät pitäisi maksaa sopimusten mukaisesti.
Työntekijän asema ravintola-alalla on pulmallinen, sillä useimmissa ravintoloissa on vähän ulkopuolista palkattua työvoimaa. Jos työntekijä vaatii lainmukaista kohtelua, saattaa olla, että hän on pian entinen työntekijä. Samalla voi saada maineen hankalana työntekijänä, jota muutkaan työnantajat eivät suostu palkkaamaan.
Jos huippuravintoloiden palkanmaksukäytäntö hyväksytään, johtaa se villin lännen menoon työmarkkinoilla. Tällöin sopimukset menettävät merkityksensä ja vain vahvimmat pärjäävät. Sopimukset on kuitenkin tehty ennen kaikkea suojaaman heikoimpia.
Elämämme sopimusyhteiskunnassa, jossa yhteiskuntarauhan turvaamiseksi ontärkeää, että jokainen osapuoli noudattaa yhteisiä pelisääntöjä. Tähän kuuluvat niin työelämän lait kuin työehtosopimuksetkin.
Pääkirjoitus