Ravintolaruokailun arvonlisäveron alennus viidellä prosenttiyksiköllä voisi synnyttää alalle melkoisesti uusia työpaikkoja. Asian eteneminen on nyt kiinni EU:n valtiovarainministerien tahdosta ja joustokyvystä.
EU-maiden valtiovarainministerit yrittivät jälleen tiistaina päästä sopuun työvaltaisten palveluiden arvonlisäveron alennuksesta. Suomen tavoite on saada laskettua ravintolaruokailun arvonlisävero samalle tasolle kaupoissa myytävien elintarvikkeiden kanssa, siis 17 prosenttiin. Myös ruokaa voi ostaa ravintolasta ulos vain 17-prosenttisesti verotettuna.
Valtiovarainministeri Eero Heinäluoman esillä pitämä Suomen toive ei kokouksessa kuitenkaan mennyt läpi.
Äkkipäätään vaikuttaa erikoiselta, että Suomi edes tarvitsee EU:n hyväksynnän ravintolaruokailun verotuksen alennukselle. EU:n valta asiassa perustuu kuitenkin siihen, että arvonlisäveroilla voi olla kilpailua vääristävä vaikutus. Suomen on siksi alistuttava unionin ratkaisuihin, vaikka täällä toteutetulla viiden prosenttiyksikön alennuksella olisi tuskin minkäänlaista vaikutusta edes EU:hun kuuluvien naapureidemme ravintola-alan toimintaan.
Arvonlisäverot ovat kuitenkin unionissa herkkä kysymys. Niinpä Ruotsi sekä Tanska ja Saksa ovat näihin asti vastustaneet arvonlisäveron alennuksen sallimista niille jäsenmaille, jotka eivät aikanaan saaneet siihen EU:lta poikkeuslupaa. Valtiovarainministeri Heinäluoma oli silti ministerikokouksen jälkeen toiveikas. Hän arvioi, että sopu alennuksista voi syntyä joulukuussa.
Paljon on nyt kiinni Saksan tulevan hallituksen linjasta ja Britannian kyvystä solmia arvonlisäveroista jäsenmaille sopiva paketti.
Ravintolaruokailun arvonlisäveron alennus on Suomessa luonnollisesti ravintola-alan harras toive. Jos se siirtää arvonlisäveron laskun suoraan hintoihinsa, ruokailu ravintoloissa tulee kaiken järjen mukaan nykyistä suositummaksi, minkä puolestaan pitäisi tuoda alalle uusia työpaikkoja.
Suomen hotelli- ja ravintolaliiton mukaan kokonaisvaikutus olisi jopa 3 000 työpaikkaa. Luku saattaa olla toiveikas, mutta ei ole syytä epäillä, etteikö alennus todella toisi alalle uusia työpaikkoja. Ne ja verotulojen kasvu taas täyttäisivät ainakin osan siitä 130 miljoonan euron aukosta, jonka arvonlisäveron alennus valtiolle aiheuttaisi.
EU:ssa tosin näyttää olevan juuri näihin vaikutuksiin liittyviä syviä epäilyksiä. Yhdeksässä EU-maassa, joiden joukossa Suomi ei ollut, kokeiltiin muutama vuosi sitten työvoimavaltaisten alojen arvonlisäveron alennusta. Sen tulokset olivat huonot. Työpaikkoja ei juuri syntynyt.
Siksi ravintola-alalta vaaditaan mahdollisen veronalennuksen tullessa tiukkaa itsekuria. Alennukset pitää todella siirtää kuluttajien maksamiin hintoihin. Muuten veronalennuksen yhteiskunnalliset hyödyt jäävät olemattomiksi.
Valtiovarainministeri Heinäluoma perusteli alennuksen järkevyyttä myös arjen logiikkaa käyttäen. Hän piti kummallisena sitä, että ruoka on kalliimpaa ravintolassa nautittuna kuin sieltä ulos vietynä. Keskustelua arvonlisäverosta ei kuitenkaan pidä jättää vain ravintolapalveluihin. Vielä suurempi kysymys on ruoan arvonlisävero.
Suomessa ruoasta perittävä 17 prosentin vero on EU-maiden korkeimpia, sillä unionimaiden keskiarvo on 8,2 prosenttia. Ruoan arvonlisäveron alennus olisi sosiaalisesti oikeudenmukaista, koska se parantaisi suhteellisesti eniten pienituloisten ostovoimaa. Esko Ahon porvarihallituksen tekemä päätös alennuksesta on jo aika panna täytäntöön.