45 Specialin puhelias ravintolapäällikkö Ari Jokinen on tunnetusti hyvää pataa kaikkien asiakkaittensa kanssa, erityisesti rokkareiden.
Jokisen harteilla kun on, että ravintolassa keikalla olevat muusikot viihtyvät ja homma toimii muutenkin.
"Suomalaiset bändit ovat fiksuja. Ne eivät ole samanlaisia kuin joskus aikanaan. Ne tietävät mitä ovat", Jokinen sanoo.
"Ainoa, kenet olen joutunut paiskaamaan pihalle, oli Rod Stewart. Se oli kultaista 80-lukua, eikä siitä sen enempää."
Ravintola-alalle Jokinen ajautui lähdettyään koulun jälkeen Ruotsiin vuonna 1977. Hän päätyi töihin Tukholman Grand Hoteliin, joka oli suorine tv-show´ineen kaupungin iltaelämän mekka.
1980-luvun puolivälissä Tukholma vaihtui Jyväskyläksi, kun Jokinen törmäsi tulevaan vaimoonsa Suomessa piipahtaessaan. Lapsen syntymän myötä osoite siirtyi Ouluun vuonna 1988.
"Tuumin, että vaihdan alan. Oltuani kotona kuukauden päivät kävelin Cumulukseen, ja aloitin siellä hommat heti seuraavana päivänä."
Muutaman lyhyemmän pestin jälkeen Jokinen perusti oman baarin, legendaarisen Assa 21:n.
Hän kuitenkin myi paikan vaimon opiskeluiden takia vuonna 1998 ja jatkoi jonkin aikaa pal-kollisena.
45 Specialissa Jokinen aloitti helmikuussa 2000.
"Se oli ainut vaihtoehto Assan jälkeen. Se oli ainoa paikka, jossa oli samantyyppinen musiikki ja asiakaskunta", hän toteaa.
"Oulussa ei ollut monta bändiä, jotka eivät käyneet Assalla soittamassa. Ei tainnut olla kuin Terveet Kädet, sekin käytännön syistä, kun se on niin kova-
ääninen."
Jokisen kanssa porisseet tietävät hänet innokkaaksi kalamieheksi. Jokinen sanoo kalastaneensa käytännössä koko ikänsä.
Viime vuosina häntä on kiehtonut erityisesti perhokalastus.
"Perho vaatii niin pitkään opettelua, että siinä ei ole ikinä mestari. Muutenhan sitä on tullut vedettyä uistinta."
Tavallisesti Jokinen narraa kalaa Sanginjoella, mutta ainakin kerran vuodessa hän tekee pitemmän kalareissun.
Lapissa miestä vetävät Ounasjoki-Kittilän-seutu sekä Peltojoki ja Kaamanen. Toissa vuonna hän piipahti kavereineen rajan takana Venäjällä.
"Kyllähän sitä Tenolta ja Torniolta lohta tulisi, mutta ei niihin sesonkiaikaan viitsi lähteä soutamaan. Mieluummin harria ja taimenta."
"Pikkupurot eivät ole niin ylikansoitettuja. Vaikka muuten puhelias olenkin, siellä saa olla omassa rauhassa", Jokinen
sanoo.
Jos Jokinen ei ole vapaa-aikana kalassa, on hän todennäköisesti kotitalonsa puutöiden kimpussa. Edellistä taloaan Jokinen remppasi 18 vuotta, nykyises-
sä on menossa vasta kolmas vuosi.
"Kyllähän sekin on hyvää vastapainoa työlle. Jos on viisi päivää töissä, voi olla kaksi päivää tellingillä. Sehän on lepoa. Se on mielekästä tekemistä, ja siinä näkee kädenjälkensä."
Ja jos kotiaskareilta ja kalastukselta jää aikaa, Jokinen istahtaa moottoripyörän satulaan ja antaa tien viedä. Tämän kesän ajelut jäävät elokuussa alkavalle lomalle.
"Matkapyörä on ajamista eikä kaupungissa kruisailua varten. Ruotsissa asuessani ajoin 20 000-30 000 kilometriä joka kesä. Se oli sitä heinälatoromantiikkaa. Ajettiin ja mentiin heinälatoon yöksi, kylläkin yksin."