Käsi tarttuu tottuneesti veitseen, valkosipuli silppuuntuu näppärästi. Kastellissa sijaitsevan talonsa keittiössä touhuavan Hannu Tuhkalan otteista näkee heti, että hän on laittanut ruokaa ennenkin. Tuhkala siirtyi elokuvateatteriketju Finnkinon teatteripäälliköksi Ouluun juuri ravintola-alalta.
Kuusi vuotta elokuvan parissa eivät ole vähentäneet Tuhkalan kunnioitusta ruokaan. Hänen mielestään on hienoa, että kokkaamista arvostetaan.
"Nyt olen ollut sen verran kiireinen, että ehdin keittiöön vain viikonloppuisin. Silloin tosin saatan tehdä ruokaa pitemmänkin aikaa. Lapset toisinaan pyytävät, että tee isä kunnon pihvi, tai huomauttavat, että kalaa ei ole ollut pitkään aikaan", Tuhkala kertoo nuijiessaan naudan ulkofileitä pihveiksi.
Tällä kertaa kokonaisuuden täydentävät kermainen sherrykastike ja pannulla paistetut valkosipuliperunat. Kastikkeen resepti on jäänyt päähän joltakin ulkomaanmatkalta, niin kuin monen muunkin herkun.
Raahessa varttunut Tuhkala haaveili kokin ammatista jo pienestä pitäen. Raahen porvari- ja kauppakoulun jälkeen hän suuntasi Kuopioon opiskelemaan hovimestariksi ja perustamaan perhettä yhdessä Arja-vaimonsa kanssa. Raaheen palattuaan Hannu vielä kävi hakemassa restonomin paperit Haaga Instituutista Helsingistä.
Elämyksiä elokuvissakin
Vuoteen 1990 saakka Tuhkala oli ravintolapäällikkönä perheyrityksessä hotelli Tiiranlinnassa, kunnes sisarukset päättivät myydä yrityksen. Seuraavaksi hän työskenteli pikaruokaketjujen aluepäällikkönä. Perheen kaavailema muutto Ouluun toteutui vuonna 1998, kun Finnkino haki lehti-ilmoituksella teatteripäällikköä.
"En tiennyt, mitä se piti sisällään. Ala oli melko vieras. Olihan sitä leffassa tullut käytyä silloin tällöin. Huomasin kuitenkin, että siellä pyöritään samojen sidosryhmien kanssa kuin ravintola-alallakin. Ja samalla tavallahan kummassakin tarjotaan elämyksiä", Tuhkala kertaa.
Työ ja sen paljous veivät Tuhkalan mukanaan. Teatteripäällikkönä hän on päässyt seuraamaan aitiopaikalta elokuvabisneksen kehityskaarta. Kaikki oikeastaan alkoi jo nelisen vuotta aiemmin, kun Rautakirja osti elokuvateatteriketjun.
"Tällä alalla tuottavuus on ollut vanhan kulttuurin mukaan aika heikkoa, mutta uuden omistajan myötä se on alkanut nousemaan. Oli oikeastaan maailmanlaajuinen ilmiö, että levittäjien omistamat ketjut laajensivat ja lähtivät tekemään uusia teattereita ja multipleksejä", Tuhkala tietää.
"Suomi-Filmin aikaan elokuvateatteritoiminta oli vielä lapsenkengissä. Sitä ei oikeastaan oltu bisneksen kannalta hoidettukaan."
Elokuvakeskus urakkana
Alun saneerausten ja muiden mullistusten jälkeen teatteripäällikön työnkuvaksi on hahmottunut elokuvatarjonnan ja palvelun isännöinti. Tuhkala korostaa elokuvan olevan palveluala siinä missä ravintolakin. Viime aikojen aluevaltaus on ollut myydä yrityksille omia tilausnäytöksiä.
Joka viikko Tuhkala vääntää esimiestensä kanssa siitä, mitä filmejä Oulussa näytetään. Salimäärästä johtuen kaikille tarjokkaille ei löydy järkevää näytösaikaa. Pian on toisin.
Ouluun rakennettavasta multipleksistä eli monisalisesta elokuvateatterista on puhuttu julkisuudessa pitkään. Finnkinossa asia on ollut tapetilla siitä asti, kun Tuhkala astui taloon. Jo ensimmäisessä palaverissa toimitusjohtaja Timo Mänty pyysi uutta teatteripäällikköä tekemään töitä hankkeen eteen.
Tuhkala otti multipleksin henkilökohtaiseksi haasteekseen. Monien mutkien jälkeen elokuvateatterin ja Scandic-ketjun hotellin yhdistävä kokonaisuus rakennetaan lopulta nykyisen Autotorin paikalle.
Enää puuttuu vain Scandicin virallinen päätös.
Jos kaikki etenee suunnitelmien mukaan, töihin päästään tämän vuoden aikana. Hotelli- ja elokuvakeskuksen avajaisia vietetään viimeistään keväällä 2006.
Huhtikuussa Tuhkala aloittaa puolitoistavuotisen johtamisen erikoisammattitutkinnon JET-koulutuksen. Sen aikana hän kehittelee uuden multipleksin palvelukonseptia.
Teatteripäällikön päivät vierähtävät pitkälti toimistossa. Kun Tuhkala istahtaa teatterisaliin, valkokankaalla pyörii todennäköisimmin joku realistinen draama.
"Master and Commander: Maailman laidalla oli kerta kaikkiaan hieno leffa", hän kehuu ja kantaa pöytään perheen perinteistä jouluherkkua tyrnijäädykettä, josta lapset Susanna, 25, Samuli, 21, Saana, 19, ja Sonja, 13, eivät tunnu saavan kyllikseen.
Tänä talvena jäädykettä onkin riittänyt, sillä Hannu muisti mittasuhteet väärin ja kaatoi sokeria moninkertaisen määrän. Ei auttanut muu kuin lisätä muitakin aineita samassa suhteessa.