Tupakan poltto ja lattialle syleksiminen kielletty -kyltti on nostettu terveydenhuollon esinevaraston eteisen seinälle. Entisen laboratorion keittiössä on pöydällä inhalaattoreita ja metallikylttejä, joissa kehotetaan olemaan ravinnotta ja virtsaamatta.
Esinekokoelmaa luetteloivien ja Antikvaria-tietokantaan siirtävien terveydenhuollon eläkeläisten huumorinkukka ei ole kuihtunut!
Vanha terveydenhuollon esineistö ja laitteet ovat kirjaimellisesti hirveän kiinnostavia. Museoon voisi tulla ihmettelemään, kauhistelemaan mutta myös ihastelemaan virtaviivaisia instrumentteja ja kaikkensa antaneita vempaimia.
Asianmukainen museo olisi hyvä saada aikaiseksi ennen kuin ilkivallantekijät rikkovat muutakin kuin ikkunoita. He ehtivät jo suihkuttaa jauhesammuttimen tyhjäksi museoesineiden päälle.
Käyttötarkoitus:
luun sahaamiseen
Esineissä on numerolaput. Ilman selityksiä valtaosasta ei tiedä, mihin vääntöön niitä on tarvittu.
Tietokantaan siirretyistä värkeistä merkitään ylös kaikki mahdolliset tiedot: lahjoittaja, käyttöpaikka, käyttäjä, esineen mitat, tyyppimerkinnät ja valmistuspaikka. Käyttötarkoituksena voi olla vaikka: raajan katkaisussa luun sahaamiseen.
Varastossa tekee löytöjä. Joku on nostanut esille Suomalaisen kirjallisuuden seuran 1865 painaman seinätaulun "Ohjeita elämän herättämiseksi walekuolleista, wedestä ylösotetuista hengistä".
Osa kerätystä materiaalista oli esillä Pohjois-Pohjanmaan museon näyttelyssä Lääninlasareetista yliopistolliseen sairaalaan (1992). Näyttelyä varten tehty valokuvien tunnistamis- ja tekstitystyö sekä kirjoitettu historiakooste ovat nekin oivallista esityötä terveydenhuollon museota ajatellen.
Häikäilemätöntä luonnetta!
Näyttelyn tekstimateriaali on lihaa luitten ympärille. Museonjohtajan Ilse Junnikkalan lainaamasta paperipinosta löytyy herkullisia yksityiskohtia:
"Sairaanhoito hospitaaleissa (1300-luvulta 1700-luvun puoliväliin) oli puoskaroinnin tasolla. Koulutuksen saaneita lääkäreitä ei ollut eikä liioin lääketieteeseen perustuvaa hoitoa. Henkilökunnalta vaadittiin vain vahvoja ruumiinvoimia ja häikäilemätöntä luonnetta."
Oululaiset eivät arvelleet lääkäriä tarvitsevansakaan.
Niin väittää oululaisen Johannes Snellmanin Turussa 1737 esitetty väitöskirja De Urbe Uloa:
"Meidän Oulumme osaksi on tullut mitä terveellisin, puhtain sekä asukkaiden hyvinvoinnin edistämiseksi erittäin sopiva ilmanala, kun näet jokin maa on sitä vapaampi epäterveellisistä höyrymuodostuksista, kuta lähempänä pohjoista se on. Sitäpaitsi sangen kova pakkanen ja varsin tuimasti puhaltavat pohjantuulet puhdistavat ilman siinä määrässä, että ruttoa levittävät ja tarttuvat taudit, äkillinen kuume ja muut sen laatuiset pahat voivat tunkeutua tänne varsin harvoin."
Eivätkä hauskat sattumukset ja terveydenhuollon aikansaeläneet viisaudet lopu tähän.