Tunturijärvien ravintoketju on hyvin yksikertainen, ja sen jokainen taso koostuu vain muutamasta eliöryhmästä. Tyypillisiä kalalajeja ovat rautu, siika ja harjus, joiden elinolosuhteisiin ilmastonmuutos vaikuttaa sekä ravinnon että muiden elinolosuhteiden kautta.
"Jos ilmasto lämpenee, niin tunturien matalissa rautujärvissä ahven hyötyy ja muut kalat väistyvät", tiivistää Riista- ja kalantutkimuslaitoksen tutkija Erno Salonen Inarista tunturijärvien näkymät.
Väistymään joutuvista kalalajeista ensimmäinen on rautu. Se vaatii kylmää vettä ja joutuu emokalakasvatuksessakin vaikeuksiin aina, kun veden lämpö nousee +20 asteen tienoille. Silloin kuolevuutta lisäävät erityisesti kalataudit. "Tauteja on piilevinä yllättävän laajasti myös luonnonvesissä, joissa lämpötilan nousu saattaa aiheuttaa taudin puhkeamisen."
Toinen raudulle epäedullinen tekijä on lajien välinen kilpailu.
Ahven on kevätkutuinen kala, jonka kutu onnistuu hyvin varsinkin lämpimillä kevätsäillä. Jos kutujärven lämpöolosuhteet ovat suotuisat, riittää vastakuoriutuneille poikasille myös ravintoa ja suuri osa ikäluokasta jää henkiin.
Kasvava ahvenmäärä vie järvestä elintilaa ja häviäjänä on rautu, joka on jo muutenkin kilpailutilanteessa huonoimpia selviytyjiä."Pieniin tunturijärviin istutettu siika ja siinä luontaisesti oleva ahven valtaavat helposti raudun elintilan ja heikentävät sen kantoja."
Suuremmissa järvissä kilpailutilanne ei niin helposti muodostu uhkaksi raudulle.
Tilanne vaihtelee erilaisissa järvissä. Esimerkiksi Inarin Tuulijärvi on Tuulispään tunturiylängöllä sijaitseva rautujärvi, jonka luontainen kanta on peräisin jo jääkaudelta ja jonka rautukantaa ilmastonmuutos voi uhata. Suomen pohjoisin suurjärvi Inarijärvi sen sijaan on kylmän vetensä ja syvyytensä vuoksi viimeisiä järviä, jonka rautukantaa lämpeneminen uhkaa.