Rau­ta­va­ras­tot voivat olla tyhjät, vaikka he­mo­glo­bii­ni olisi nor­maa­li – rau­dan­puu­te ai­heut­taa vä­sy­mys­tä, kes­kit­ty­mis­vai­keuk­sia ja jopa ma­sen­nus­oi­rei­ta

Rautavaje voi vaivata, vaikka hemoglobiini olisi normaali. Rautavarastojen täyttyminen vaatii kärsivällisyyttä ja vie kuukausia, jopa vuoden.

Rautavaje voi vaivata, vaikka hemoglobiini olisi normaali. Rautavarastojen täyttyminen vaatii kärsivällisyyttä ja vie kuukausia, jopa vuoden.

Onpa vetämätön olo. Väsyttää ja vähän heikottaakin. Ajatus pätkii. Syksyn saapuminenko tässä vie voinnin veteläksi? 

Yksi selitys tankin tyhjenemiseen voi löytyä rautavarastoista.

– Raudanpuute on etenkin naisilla varsin yleinen ilmiö, sisätautien ja kliinisen hematologian erikoislääkäri Tom Widenius toteaa.

-

Tutkimusten mukaan joka kymmenes nainen kärsii rautavajeesta, mutta käytännön kokemuksen perusteella Widenius arvelee sen olevan vieläkin yleisempää.

– Olettaisin, että myös osa masennusdiagnoosin saaneista kärsii raudanpuutteesta, hän sanoo.

Rautavajeen oireet voivatkin muistuttaa masennusoireita hämmentävän paljon: väsymystä, keskittymisvaikeuksia ja mielialan laskua.

Muita oireita voivat olla sydämentykytys, lisälyönnit, hengenahdistus ja heikentynyt rasituksensietokyky.

Lisäksi raudanpuute voi näkyä kalpeutena, hiusten ja kynsien huonokuntoisuutena tai iho-ongelmina.

– Osa rautavajeesta kärsivistä menee hakemaan apua ihotautilääkäriltä, osa neurologilta ja osa psykiatrilta. Rautavaje voidaan sekoittaa myös kilpirauhasen vajaatoimintaan, Widenius luettelee.

Jos oireet täsmäävät, kyse voi olla raudanpuutteesta, vaikka tavanomainen hemoglobiinimittaus näyttäisi normaalilukemia. Elimistön varastoraudan tilanteen kertoo rautaa sitova proteiini ferritiini.

– Hemoglobiini voi olla vaikka 125 mutta ferritiini alle 20, Widenius kuvaa.

Kun ferritiiniarvo laskee noin 30:een, rautavarastot ovat tyhjät.

– Osa saa oireita jo, kun ferritiini on alle 50 ja useimmat, kun se on alle 30. Kaikki eivät saa oireita, vaikka arvo olisi 20. Tämä on siis hyvin yksilöllistä, Widenius sanoo.

Elimistö myös sopeutuu hiljalleen kehittyvään raudanpuuteanemiaan, jolloin oireita ei välttämättä tule hevin edes huomanneeksi.

Riskiryhmään kuuluvat etenkin naiset, joilla on runsaat kuukautiset.

– Myös tiukat dieetit voivat altistaa raudanpuutteelle, sillä raudan keskeisiä lähteitä ovat liha, sisäelimet, vilja ja kananmuna, professori, biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnan dekaani Peppi Karppinen Oulun yliopistosta sanoo.

Lisäksi suolistosairaudet, kuten keliakia, voivat aiheuttaa raudanpuutetta.

– Myös esimerkiksi runsaasta särkylääkkeiden syömisestä johtuvat oireettomatkin suolistoverenvuodot voivat vähitellen anemisoida, Karppinen toteaa.

Raudan tärkein lähde on monipuolinen ravinto, jossa kokonaisuus ratkaisee

Paras raudan lähde on veri, jossa on lihaankin verrattuna moninkertaisesti rautaa. Myös maksa on hyvä, mutta ei suuren a-vitamiinipitoisuuden takia sovellu päivittäiseen käyttöön.

– Nämä sisältävät hemirautaa, joka imeytyy elimistöön huomattavasti paremmin kuin rautatabletit tai kasvikunnan sisältämä rauta, Widenius toteaa.

Kalan rautapitoisuus on selvästi matalampi kuin lihan. Laillistetun ravitsemusterapeutin Petteri Lindbladin mukaan lihaa ei kuitenkaan välttämättä tarvita raudansaantia varmistamaan.

– Monet merenelävät, kuten tonnikala, silakka ja katkarapu ovat hyviä raudanlähteitä, samoin kuin täysvilja, siemenet, pähkinät ja palkokasvit.

Ja vaikka monet aamiaismurot ovat muuten ravintoarvoltaan köyhiä, niihin lisätään usein rautaa.

– Tämä tekee niistä erinomaisen raudanlähteen esimerkiksi kasvissyöjälle, Lindblad toteaa.

Jos raudanpuutos on todettu, tilanne hoidetaan yleensä rautakuurilla, joko tableteilla tai nestemäisellä raudalla. Omin päin rautalisää ei kuitenkaan kannata alkaa napsia, vaan Karppisen mukaan on syytä käydä ensin lääkärillä tarkistuttamassa tilanne.

Pelkkä ruokavalio ei rautavarastojen korjaamiseen riitä.

– On hyvä aloittaa rautalisä rautavarastojen täyttämiseksi, mutta myös samalla korjata ruokavaliota niin, että rautalisä jää väliaikaiseksi, Karppinen sanoo.

Lindblad huomauttaa, että liian suuri raudansaanti voi lisätä elimistön hapetusstressiä, sydän- ja verisuonitautien riskiä sekä haitata sinkin imeytymistä.

Maitotuotteet, kahvi ja tee heikentävät raudan imeytymistä. Niinpä rautalääke on hyvä ottaa tuntia ennen näiden nauttimista tai kaksi tuntia sen jälkeen.

C-vitamiini sen sijaan tukee raudan imeytymistä. Niinpä jos vatsa suinkin kestää, rautatabletin voi nielaista esimerkiksi heti aamutuimaan appelsiinimehulasillisen kanssa.

– Yleinen yhdistelmä verilätyt ja puolukkahillo tai poronkäristys karpaloilla sisältävät myös sekä rautaa että C-vitamiinia, Karppinen vinkkaa.

Vaikka rautavajeen oireet saattavat vähentyä jo parissa viikossa, rautavarastojen täyttyminen voi kestää jopa puoli vuotta tai vuoden.

– Heti ei kannata lannistua. Eri oireet korjaantuvat vähän eri tahtiin, Widenius sanoo.

Mittauta ferritiiniarvo

Jos sinulla on raudanpuutteen oireita.

Jos sinulla on runsaat kuukautiset.

Jos noudatat kasvisruokavaliota.

Jos olet raskaana tai suunnittelet raskautta.

Jos luovutat säännöllisesti verta.

Jos on nielemisvaikeuksia, niin sanotusti ”pala kurkussa”.

Jos sinulla on joskus ollut rautavajetta, esimerkiksi leikkauksen jälkeen.

Jos kärsit sydämen tai munuaisten vajaatoiminnasta.

Mihin rautaa tarvitaan?

Rauta kuljettaa elimistössä happea.

Rautaa tarvitaan punasolujen muodostamiseen.

Lihakset tarvitsevat rautaa myoglobiinin tuotantoon.

Elimistön energiantuottamiseen osallistuvat entsyymit tarvitsevat rautaa.

Mistä saa?

Veren, lihan ja maksan lisäksi hyviä rautalähteitä ovat täysvilja, erityisesti ruisleipä, sekä siemenet, pähkinät ja palkokasvit.

Keskikokoinen (150 g) jauhelihapihvi sisältää rautaa noin 4 mg.

Vastaavan määrän rautaa saa 8–9 (300 g) silakkapihvistä.

Kasvisten sisältämä rauta ei ole laadultaan yhtä hyvää kuin lihassa ja kalassa.

Jauhelihapihviä vastaavan määrän rautaa saa kuitenkin 300 grammasta pinaattia, 100 grammasta nokkosta tai 400 grammasta mustaherukoita, parsakaalia tai vadelmia.

Lähteet: Peppi Karppinen, Tom Widenius ja laillistettu ravitsemusterapeutti Petteri Lindblad