El Supernaut keikkailee Never Grow Oldissa lauantaina 3. lokakuuta.
Oululaisen El Supernaut -yhtyeen soolokitaristi Sami Paananen myöntää rautalankamusiikin olevan välineurheilua.
"Se on myös merkkivälineurheilua. On ortodokseja, joiden mielestä kitaran pitää olla Fender Stratocaster ja vahvistimen Vox", Paananen sanoo.
"Onhan se skaala tietysti laajentunut. Enää ei rautalankafestivaaleilla lyödä turpaan sen vuoksi, että tuo lavalle jonkun muunmerkkisen kitaran tai vahvistimen."
Merkkiuskollisuus äityi äärimmilleen 1980-luvun loppupuoliskolla, kun Topi Sorsakoski ja Agents olivat suosionsa huipulla. Kaikki vähänkään sen tyyppistä musiikkia soittaneet kitaristit hankkivat Vox AC30:n, koska Esa Pulliaisellakin oli sellainen.
"Minua niin yökötti se, että laittaessani The Lunaticsia pystyyn ostin ihan periaatteesta Fender Bandmasterin. Vaikka se AC30 maailman paras vahvistin onkin", Paananen naurahtaa.
Fenderin nupin ja kaapin yhdistelmä osoittautui kuitenkin raskaaksi ja hankalaksi roudata. Niinpä Paananenkin hankki myöhemmin Voxin combon, ihan käytännön syistä.
Paananen haaveili kitaransoitosta jo pienenä pojankoltiaisena Hurrigane-sia ja Hullujussia kirjastossa kuunnellessaan. Seitsemännellä luokalla soittohalut olivat niin kovat, että vanhempien Venäjältä tuoma koristekitara ei päässyt pölyttymään. Teräskielinen peli oli vain käsittämättömän hankala soittaa.
"Vanhemmat huomasivat soittoinnostukseni. Kun olin vuoden verran rämpyttänyt, he armahtivat ja ostivat sähkökitaran", Paananen sanoo.
Paanasen rautalankainnostus on suunnilleen yhtä vanhaa perua. The Shadowsin sähköinen kaiutettu kitarasoundi velipojan kokoelmakasetilta kuunneltuna iski tajuntaan välittömästi.
Ensimmäisessä pitkäikäisessä bändissään, rautalankapiireissä yhä muistettavassa The Skylightsissa, Paananen ajautui basistiksi, eikä hänen tarvinnut miettiä soolokitaristin soundipohjaa.
Paananen kuitenkin puhkui intoa astua isompiin saappaisiin. Ensimmäisen oman bändinsä, The Lunaticsin, hän perusti vuonna 1992. Sen myötä pitikin miettiä omaa soundia ja sitä, miltä kokoisuus kuulostaa.
"Rautalankahan on yleisnimitys, kuten joku hard rock tai heavy, ja sen alta löytyy monta kategoriaa. Minulla oli näkemys, että soitamme amerikkalaistyylistä rockrautalankaa tai rockinstrumentaalia", hän selvittää.
"The Shadows taas ei ollut rockinstroa. Se oli melodisempaa ja herrasmiesmäisempää."
Vaikka Paanasella on ollut joku rautalankabändi 25 vuoden ajan, hän ei ole koskaan jämähtänyt pelkkään rautalankaan. Paananen on aina kuunnellut enemmän muita musiikkityylejä, ja hänellä on soittokokemusta hc-punkista heviin ja perusrockiin. Maine on kuitenkin rautalankaosastolta.
Suomessa on järjestetty rautalankafestivaaleja menestyksekkäästi 15 vuoden ajan. Kuulijakuntaa on riittänyt, samoin bändikenttäkin on ollut laaja. Meiltä löytyy amerikkalaistyylisiä surfbändejä, jotka soittavat rennosti hawaijipaidat päällä, kun toinen äärilaita vetää hillitysti mustiin pukuihin luottaen.
Rentumpaa rocklautalankaa soittanut The Lunatics oli aluksi melkoinen ilmestys rautalankafestivaaleilla. Soittajien laajempi musiikillinen tausta paitsi kuului, se myös näkyi. Hurriganesin ja The Flaming Sideburnsin tapaan show-meininkiin luottaneessa yhtyeessä oli ainakin katsottavaa.
Erilaisuudesta tuli myös rasite, kun ihmiset odottivat, että mitähän ne oululaiset seuraavaksi keksivät.
Tällä hetkellä The Lunatics on telakalla. Toiminta hyytyi, kun rumpali Mika Moilanen muutti Turkuun ja säännöllinen treenaaminen kävi mahdottomaksi.
Kysyntää paikkaamaan perustetun El Supernautin MySpace -sivuilla yhtyeen luonnehditaan kuulostavan hiukan samalta kuin The Lunatics. Paananen luki kommentin alkujaan netin rautalankasivuston keskusteluista.
"Eikö se ole aika luonnollista, että tuollaisessa musassa soolokitaristi määrittää sen soundin. Se on vähän sama kuin laulusolisti, joka vaihtaa bändiä. Eihän sille voi mitään, että Pauli Hanhiniemi kuulostaa soolonakin Kolmannelta naiselta."
El Supernaut kulkee toki omaan suuntaansa.
"Niin kuin olen laittanut MySpaceen, Richie Blackmore on suuri kitarasankarini. Esimerkiksi Rainbow´n ja Deep Purplen tuotannosta löytyy hyviä biisejä, joita voi versioida. Niitä onkin puolenkymmentä El Supernautin ohjelmistossa."