TAMPERE Jääkiekon SM-loppuottelut tiistaina aloittavalla Tapparalla on haku päällä. Seuran on määrä palata kultakantaan 14 vuoden tauon jälkeen. Suurimmat odotukset kohdistuvat Tapparan vaihtoaitioon, jossa päällikkönä häärii valmentaja Jukka Rautakorpi.
Ennen Tapparan ja Jokerien kohtaamista tiedotusvälineet ovat olleet väärällään juttuja SM-finaalisarjan avainpelaajista. Tapparasta eniten esillä on ollut runkosarjan parhaaksi pelaajaksi valittu ja Leijonien MM-kisajoukkueeseen puolen Suomen tyrkyttämä keskushyökkääjä Janne Ojanen.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt kirvespaitojen päävalmentaja Jukka Rautakorpi. Se on kummallista, sillä Rautakorpi alkaa olla ryhmän Tappara-nestori. Hän ehti valmentaa tamperelaisjoukkuetta vuosina 19951997 ja palasi ohjiin 1999.
Muuten vaihtuvuus on ollut melkoinen.
Joukkueessamme on enää kaksi miestä, jotka pelasivat puolivälierissä Jokereita vastaan 1997: keskushyökkääjä Aleksander Barkov ja puolustaja Janne Grönvall, Rautakorpi laskee.
Tamperelaisseurassa pitkän päivätyön tehneet Barkov ja Grönvall saalistavat uransa ensimmäistä Suomen mestaruuttaan. SM-kultaan ei ole yltänyt myöskään Rautakorpi. Nyt hän on tilanteessa, jossa vähempi ei kelpaa.Tappara vei runkosarjan voiton raivattuaan tieltään matkalla finaaleihin Bluesin ja TPS:n suoraan kuudessa ottelussa. Painavasta lisäperustelusta käy, että Tappara hävisi vuosi sitten finaalisarjan TPS:lle.
Vielä askel ylöspäin
Päävalmentaja Rautakorpea voittamisen pakko hiertää hyvin henkilökohtaisesti. Hän on luotsannut Tapparan SM-liigan pudotuspeleihin neljästi. Viime kauden finaalipaikkaa lukuun ottamatta joukkueen tie on katkennut aina jo puolivälierissä.
Tampereen Tihonoviksi tituleerattu jääkiekkovalmentaja Rauno Korpi johti Tapparan aikoinaan kolmeen Suomen mestaruuteen. Rautakorpi tuskin pahastuu, jos hänet SM-finaalisarjan jälkeen mainitaan samassa lauseessa voittaja-Korven kanssa.
Tietenkään emme voi pelata kakkossijasta. Voittavaa joukkuetta on rakennettu kolme vuotta, ja nyt on aika tehdä tulosta. Tällä joukkueella on hirveä halu voittaa kultaa, Rautakorpi vakuuttelee.
Vuosien 1996 ja 1997 Tapparaa ei voi verrata nykyiseen ryhmään. Koko seuraorganisaatiolla ei ollut silloin hajuakaan, kuinka hommia pitää tehdä. Esimerkiksi valmentajilla ei ollut mitään mahdollisuuksia vaikuttaa pelaajavalintoihin, Rautakorpi muistelee.
Meillä ei ollut joukkueessa rooleihin sopivia, erityylisiä pelaajia.
Rautakorven edellyttämä rakennustyö alkoi 1999. Keväällä 2000 HIFK kaatoi Tapparan heti ensimmäisessä puolivälieräkohtaamisessa Tampereella. Lopulta helsinkiläiset katkaisivat Rautakorven ryhmän tien välieriin voitoin 31.
Pahojen kielten mukaan HIFK-peleissä Rautakorvesta heijastui vaihtoaitiossa neuvottomuus, mikä lamautti pelaajat kauaksi parhaasta osaamisestaan.Keväällä 2000 joukkueen rakentaminen oli vasta alussa. HIFK-tappioomme vaikutti moni seikka, Rautakorpi muistelee, mutta ei viitsi märehtiä menneitä.
Ei edes Aleksander Barkovin käsivammaa, joka piti luotettavan venäläisen pois ratkaisupeleistä HIFK:ta vastaan.
Joukkueen nälviminen harmittaa eniten
Tapparaa viidettä kauttaan valmentava Rautakorpi on huomannut, että menestys tuo automaattisesti mukanaan kritiikkiä, nälvimistäkin. Arvostelun oikeellisuus ei ole hänelle valjennut.
Rautakorven paineensietokykyä on tiedotusvälineissä epäilty. Hänen henkistä kanttiaan pidetään turhan pehmeänä.
Henkilökohtaisuudet sivuutan nopeasti. Henkilökohtaisuuksiin ulottuva arvostelu on mautonta, 38-vuotias ammattivalmentaja sanoo.
Rautakorpi katsoo, että tiedotusvälineet ovat heittäytyneet puolueellisiksi.
Näkyvästä mediasta valtaosa on Helsingissä. Sen huomaa, kun on katsellut joitakin kirjoituksia.
Tapparan fyysinen pelitapa on Tampereen ulkopuolella ristitty kahvakiekoksi.
Eikä syytöksille ole esitetty perusteita. Harmittaa, että pelaajat leimataan tällä tavalla, manailee Rautakorpi, jolla on valmentajasopimuksestaan Tapparan kanssa jäljellä vielä ensi kausi. (STT)