Olen mielissäni, kun mökkiremonttini oli vain reilun kuukauden mittainen. Minun ei toivoakseni tarvitse pitkään aikaan asioida rautakaupassa muuten kuin ostamassa yksittäisiä hyllytavaroita.
Jos ostaa vaikkapa kakkosnelosta, kysyy rautakaupassa asiointi lehmän hermoja.
Suunnittelin ennen viimeistä kauppareissua vaimoni kanssa, että vietämme lepoillan ja lopetamme työt jo kahdeksalta, kun viiden maissa lähdimme ostamaan rautakaupasta muutamia listoja, viimeisintä maalipurkkia ja pientä määrää antiikkipaneelia.
Niinpä tietenkin! Lopetimme tasan kymmeneltä, kun olimme palanneet kilometrin päässä olevasta rautakaupasta kahden tunnin päästä seitsemän aikaan.
Ainakin Oulussa rakennusalalla on täydelliset myyjän markkinat. Olkaa mielissänne, kun tavaraa löytyy -asenne on lyönyt taas läpi.
Laajassa ulkovarastossa ja hehtaarien kentällä ei näkynyt tutusti yhtään laudan mittaajaa mailla eikä halmeilla. Jotkut harvat ajelivat nopeasti edestakaisin pikkutrukeillaan.
Löysimme ikkunanpokalautaa, mutta antiikkipaneelia oli vain yksi hikinen lauta, vaikka myöhemmin - paljon myöhemmin - kaupan lahjomaton tietokone ilmoitti, että sitä on jäljellä vielä 178 metriä.
Noutokassa pyysi varmistamaan paneelin löytymisen kaupan sisältä myyjiltä.
Okay! Listat löytyivät, mutta antiikkipaneeli! Jonotin myyjän jonossa puolisen tuntia ennen kuin pimahdin. Otin listakasani ja poistuin. Sanoin myyjällä jotain todella rumaa. Anteeksi siitä, mielipiteeni ei ole vieläkään muuttunut!
Seuraavaksi vein listakasani noutokassalle ja hän kävi itse keittiön kautta varmistamassa paneelitilanteen. Eihän sitä ollut, näyttivätpä koneet mitä hyvänsä.
Vaimollani ei ollut yhtään parempi tuuri paneelimaalia jonottaessaan. Maalin piti olla samaa kuin aikaisemminkin. Vanhan maalipurkin kyljessä ollut salaperäinen numerosarja ei ollutkaan olettamamme maalin sekoituskoodi, vaan aikoinaan sen myyneen myyjän numero! Hauska kuitenkin tietää.
Samalla selvisi, että myyjä, joka osaa etsiä sopivan maalin, olikin jo lähtenyt kotiin. Toivottavasti kauppa noudattaa vaimoni ehdotusta ja sulkee maaliosastonsa aina silloin kun Ville tai Kalle ei ole paikalla. Ettei turhaan jonoteta.
Haimme maalin ja antiikkipaneelimme naapuriliikkeestä, jossa kaikki sujui sutjakasti.
Ihmettelen, miten rautakaupalla on varaa kohdella asiakkaita näin? Kokemukset ovat joka kerta lähes samanlaiset, jonotuksen aste ja mittamiesten metsästysaika vain vaihtelee.
Onneksi minulla ei ollut isoa rakennustyömaata, jossa kirvesmiehet odottelisivat tumput suorina juuri sitä määrättyä lautaa.
Toivottavasti joskus tulevat asiakkaan markkinat. Myyjän markkinat näkyvät monopoleina ja usein myös huonona tavarana. Ja vähänä henkilökuntamääränä.
Myyjät ovat yleensä asiantuntijoita. Ongelma vain on, ettei heitä ole tarpeeksi.