Ei jää epäselväksi, mikä saa avioliiton kestämään 70 vuotta, kun seuraa haukiputaalaisten Kaarina ja Nikolai Niemisen iloista yhdessäoloa.
Aviopari naureskelee kysymykselle pitkän liiton salaisuudesta. "Pieni asiahan tuo on", Kaarina Nieminen toteaa hymyillen. "En osaa sanoa, mikä on salaisuus. Tänään ollaan tällain ja huomenna tollain."
"Minä olen pitänyt niin hyvänä, että näin pitkälle ollaan päästy", aviomies lisää.
Nuoripari tapasi ensi kerran hautajaisissa Porissa, jonne Nikolai Nieminen oli matkoillaan päätynyt. Mitä siitä sitten seurasi? "Tämä kaikki", vaimo naurahtaa.
Kihlauksen ja avioliiton solmimisen jälkeen alettiin suunnitella oman kodin hankkimista. "Haaveilin, että saisimme oman mökin ja kun sen viimein saimme, ehdimme asua siinä kolme päivää", Kaarina Nieminen kertoo. Sitten Nikolai Niemiselle kävi kutsu sotaan.
Hän palveli sodassa ylikersanttina kolme vuotta. "Välillä kävin kotona lomalla."
"Ei sitä lomaksi voi sanoa. Hän oli kotona vain yhden tai kaksi päivää ja sitten oli palattava takaisin", vaimo muistaa. Erään lyhyen loman aikana sai kuitenkin alkunsa ensimmäinen tytär. Toinen syntyi sotien jälkeen.
Niemiset ovat rakentaneet elämänsä aikana kolme omakotitaloa ja kaksi mökkiä. "Yhdestä talosta minä näin unen ja kerroin siitä Nikolaille. Seuraavalla viikolla ostettiin tontti ja talosta tuli niin hyvä, että serkkukin rakensi samanlaisen."
Martinniemessä Niemiset ovat asuneet kahdeksan vuotta. He muuttivat, koska Nikolai Nieminen halusi takaisin lapsuusmaisemiin ja parempiin hiihtomaastoihin.
Mies olikin aikanaan kova hiihtämään. "Pirkan hiihtojen 90 kilometriä olen hiihtänyt 20 kertaa ja Tervehiihdotkin useamman kerran."
Martinniemi on rauhallinen ja turvallinen asuinpaikka.
"Täällä on kiva asua", vaimo toteaa. Aviomies lisää, että ihmiset ovat pohjoisessa mukavampia kuin Porissa.
Sen Kaarina Nieminenkin on huomannut. "Alussa minä ihmettelin, kun Nikolai sanoi kaikille päivää. Ei porilainen niin tee. Hän tarkkailee ensin ja sanoo sitten vasta päivää", vaimo huomauttaa.
Niemiset asuvat vielä onnellisesti kotona. Talossa asuu myös Viku, vanhus sekin. 11-vuotias pohjanpystykorvan ja lapinkoiran risteytys on turvana ja seurana. "Viku on meidän pikkuinen", vanhukset sanovat sitä lempeästi taputellen. Niemisten perheessä on aina ollut koira.
Arkipäivisin tuttava käy auttamassa Niemisiä, tekemässä ruokaa ja siivoamassa. Iltaisin ja viikonloppuisin heistä huolehtii tytär Leila Vantamo, jonka parturi-kampaamoliike ja koti ovat lähellä vanhusten kotia.
Suhteensa aviopari ei arvioi muuttuneen vuosikymmenten aikana. "Meillä on aina mennyt hyvin", Nikolai Nieminen arvioi. "Isompia riitoja ei ole ollut ja pikkuriitojahan ei edes lasketa." Aviopari tuntee toisensa ajatuksetkin ja nukkuu edelleen käsi kädessä.
Ei siis tarvitse edes miettiä, mikä on pitänyt heidät yhdessä näin pitkään. Lämmön ja rakkauden voi aistia kuka vaan ja sitä on jakaa niin lapsille, lastenlapsille kuin lastenlastenlapsillekin.