"Mitenkähän kaikki malmirekat mahtuvat kulkemaan vai pitääkö siltaa leventää", Meänmaan projektijohtaja Simo Rundgren pohtii Kolarin ja Pajalan yhdistävällä kapealla sillalla. Autoja sujahtelee rajaväylä Muonionjoen yli verkkaiseen tahtiin, mutta kohta jo kulman takana odottaa melkoinen ralli. Rauta-aika on palaamassa ryminällä Tornionlaaksoon.
Kanadalaisen kaivosyhtiön Northland Resources Inc:n huikeat suunnitelmat lupaavat parituhatta välitöntä työpaikkaa, mikä kerrannaisvaikutuksineen poikii kaikkiaan noin viisituhatta työpaikkaa. Se on uskomaton ruiske kunnille, joiden yhteinen asukasmäärä on vajaat 11 000 asukasta. Kaivosten hedelmiä poimitaan kauempanakin väylänvarresta.
"Puhutaan aivan valtavista asioista", Rundgren huomauttaa. Kuntien väkiluku on tähän saakka mennyt alamäkeä, mutta nyt on ylämäen vuoro.
Kaivosyhtiö on heittänyt kunnille jättimäisen haasteen, johon ne ovat vastanneet rajat ylittävällä projektilla. Langat halutaan pitää omissa käsissä, mutta yhdessäkin toimien, Meänmaaksi liittoutumalla, kuntien on saatava reiluin annoksin tukea molemmilta valtioilta sekä Euroopan unionilta.
Askel askeleelta, palanen kerrallaan
Kaivokset mullistavat pitäjien arjen. Kuntien palveluja on viilattava ja lisättävä, yhteisiä työmarkkinoita suunniteltava, kaavoitusta ja maankäyttöä pohdittava, koulutuksellisia ongelmia ratkaistava, lainsäädännöllisiä kynnyksiä madallettava, kulttuurisia eroja tasattava ja asenteita kypsyteltävä. Lista on lähes loputon, ja eteenpäin on mentävä askel askeleelta, Rundgren sanoo.
"Toimintakentän laajuutta ei saa kauhistua. Monetkaan eivät uskalla ajatella, kuinka suuresta muutoksesta on kysymys."
Yksin rajaesteiden karsimisessa on kova työ, ja se vaatii kansallista päätöksentekoa. Rundgrenin mielestä kaivosten tulon pitäisi viimeistään herätellä lainsäädännön rukkauksiin, sillä rautakaivosten tuotanto menee Euroopan kotimarkkinoiden tarpeisiin. Uusi Klondyke tulee olemaan puolet lähellä sijaitsevien Ruotsin malmikenttien tuotannosta.
Rauta ei ole mikään uusi asia väylänvarressa. Rautaruukeilla on pitkät perinteet aina 1600-luvulta lähtien. Köngäsessä oli aikanaan jopa rahanlyöntioikeus. Kolarin vaakunan hiilimiilu taas kertoo, että mistä ruukeille syötettiin polttoainetta. Rauta toi uutta väkeä pitäjiin. Kielien kirjo kasvoi.
Samanlainen pulssi on taas tuloillaan. Tulevissa kaivoksissa ja rikastamoissa puhutaan kolmea kieltä: kahta paikallista ja englantia. Historian myrskyt erottivat alueen 200 vuotta sitten toisistaan, nyt ne ovat yhdistymässä meän kielen ansiosta. Ilman samaa kieltä kunnat tuskin olisivat lähteneet lähentymään ja visioimaan yhteistä tulevaisuutta.
"Mutta ruotsinkielisiä ei saa jättää ulkopuolelle. Erittäin suuri haaste on rakentaa siltaa kielen ja kulttuurin välillä. Jos tässä ei onnistuta, maaotteluhenki saattaa jatkua."
Muuttovirta malmin ja matkailun maahan
Työvoiman rekrytoiminen on mittava urakka, sillä reserviä ei ole. "Työntekijöiden saaminen on jo nyt ongelma matkailussa ja siihen liittyvissä palveluissa. Ruotsin malmikentilläkin on sama tilanne", Rundgren korostaa.
Niinpä koulutus on saatava käyntiin, ja pitäjien on pidettävä huolta yhteiskunnallisesta vastuustaan. Ympäristöstä on huolehdittava viimeisen päälle, sillä matkailubuumi ei saa kompastua kaivoksiin. Euroopan helmien, ainutlaatuisten vapaiden jokien kilven on pysyttävä tahrattomana. "On myös varauduttava siihen, että kaivostoiminta on markkinavetoista, eikä välttämättä aina suoraa kasvua", projektijohtaja muistuttaa.
Maailmanmarkkinat ja viimeiset viestit ovat enemmän kuin lupausta herättäviä: kaivokset avataan ja niissä riittää louhittavaa vuosikymmeniksi. "Meillä on kaikki syy luottaa siihen, että laskelmat pitävät paikkansa."
Noin kolmentoista miljoonan tonnin vuosituotanto on kaivosyhtiön tavoitteissa jo ensi vuosikymmenen puolivälissä. Ensi vuoden lopulla käynnistettäneen kaivoksista ensimmäinen Pajalan Tapulissa. Alkuvaiheessa rauta kuljetetaan Kolarin rataa pitkin Kemiin, mutta kokonaiskuljetusten logistiikka on vielä haarukoitavana.
"Ensimmäisessä vaiheessakin kuljetusten määrä on kolme miljoonaa tonnia eli kyseessä ovat kolme kertaa Rautuvaaran kuljetuksia suuremmat määrät", Simo Rundgren kertoo. Rautuvaaran kaivos Kolarissa suljettiin 80-luvun lopulla.