Rautaruukin ensimmäisen vuosineljänneksen tulos on synkkää luettavaa: liikevaihto romahti melkein puoleen (506 miljoonaa euroa), liikevoitto sukelsi reilusti pakkaselle (-113 miljoonaa euroa) ja tulos/osakkeen etumerkki vääntyi miinukselle (-0,65 euroa).
Masuunit pitää uusia säännöllisesti, olipa sitten lama tai noususuhdanne, jotta teräksen tuotanto jatkuu. Tarkoitus on, että masuunit puskevat tarpeeksi teräsaihioita varastoon, jotta uusimiset voidaan tehdä hallitusti ilman, että toimituksiin tulee katkoksia.
Ruukin toimitusjohtaja Sakari Tamminen kertoo, että kumpikin masuuni tulee uusittavaksi vuosina 2010-11. Masuunin sisäosat pitää uusia noin kahdeksan vuoden välein.
Yhden masuunin remontti maksaa noin 100 miljoonaa euroa. "Remonttiin pitää tietysti varautua ja niin olemme tehneetkin. Siksi käynnistimme pysäytettynä olleen masuunin, jotta saamme aihioita varastoon, kun masuunit menevät vuorollaan kiinni", kertoo Tamminen Helsingin pääkonttorin kuudennessa kerroksessa.
Ykkösmasuuni on tarkoitus ajaa alas maaliskuussa 2010, kolme kuukautta suunniteltua aikaisemmin.
"Tämän vuoden lopulla arvioimme tilannetta ja päätämme, korjaammeko toinen masuunin heti ykkösen perään. Kyseessä on välttämättömyysinvestointi, jolla ei lisätä tuotantoa eikä saada asiakkaille mitään uutta", sanoo Tamminen.
Lama tuo sikäli helpotusta tilanteeseen, että varaosia saa nyt edullisemmin ja myös itse työ on aikaisempaa halvempaa.
Henkilövaikutuksia masuunien korjauksilla ei Tammisen mukaan ole. Korjaukset antavat kuitenkin työtä noin 400 yhtiön ulkopuoliselle ammattilaiselle.
Pellettejä Kiirunasta
Parisen vuotta sitten yhtiö päätti luopua sinttereiden käytöstä teräksenvalmistuksessa vuonna 2011 ja siirtyä jalostetumpaan raaka-aineeseen eli pellettien käyttöön.
Pelletit tekee ruotsalainen kaivos- ja teräsyhtiö LKAB Kiirunassa. Sieltä ne kuljetaan ensin rautateitse Luulajan satamaan ja sitten laivoilla Raahen tehtaalle.
Sintraamon sulkeminen vie Raahessa 80 työpaikkaa. Tammisen mukaan väkeä ei tarvitse irtisanoa sintraamon lopettamisen vuoksi, koska asia on ollut tiedossa jo pitkään ja porukkaa voidaan siirtää muihin tehtäviin
Tamminen kertoo, että talvisin tarvitaan Perämerellä ja Raahen edustalla jäänmurtoa aikaisempaa varmemmin, jotta pellettikuljetukset ja vientitoimitukset voidaan hoitaa katkoitta. Suomi on kuitenkin päättänyt kilpailuttaa myös jäänmurtamisen, vaikka vain yksi taho, valtion varustamoliikelaitos Finstaship pystyy tarjoamaan palvelua.
Rautaruukki on tähän asti maksanut väylien avaamisesta kustannusvastaavuusperiaatteella. Tamminen ihmettelee, miksi toimiva järjestelmä pitää muuttaa kilpailutuksen nimissä. Hän pelkää kustannuslastin jälleen kasvavan merkittävästi, koska tuollaiset toimet eivät tue vientiteollisuutta.
Ympäristöluvan uusimisen vuoksi Rautaruukin ympäristöinvestoinnit Raahessa nousevat 60 miljoonaan euroon, josta noin 40 miljoonaa menee pölypäästöjen eliminoimiseen ilmasta. Puhdistus vaatii megawatin verran lisää sähköä.
Tamminen muistuttaa, että sekin megawatti näkyy yhtiön maksamissa energiaveroissa. Hän muistuttaa, että Suomen energiaintensiivinen vientiteollisuus joutuu maksamaan uusina energiaveroina sen hyödyn, minkä se oletti saavansa Kela-maksun poistona tulevina vuosina.
Terässiivu alla puolet
Ruukki on tänään hyvin toisennäköinen yhtiö, kuin toiminnan alkuvuosina 1960-luvulla ja vielä 2000-luvun alkupuolella. Yhtiö täyttää ensi vuonna 50 vuotta.
Teräksen teko on tänään alle puolet konsernin liikevaihdosta.
Tamminen harmittelee, että Ruukin rakennemuutoksessa ei päästy riittävän pitkälle, jotta yhtiön muut toimialat, teräsrakentaminen ja konepajatoiminta, olisivat kantaneet laman yli.
"Lama tuli teräsliiketoimintaan liian rajuna. Teräksen teko on syklistä; sen me toki olemme aina tienneet, mutta tämä maailmantalouden äkkipysähdys oli kaikille yllätys. Teräksen tuotannossa kiinteät kustannukset eivät jousta riittävän nopeasti. Menemme kuitenkin kohti monialaisempaa Ruukkia. Nytkin on mahdollisuuksia, sillä huonoina aikoina markkinaosuuksia jaetaan uudestaan", pohtii Tamminen.
Laukaus omaan jalkaan
Raahen terästehtaan tuotantoprosessit kuuluvat puolueettomien arvioiden mukaan Euroopan puhtaimpiin. Tamminen muistuttaa, että puhtaudesta ei ole kuitenkaan ollut mitään käytännön hyötyä kilpailukyvyn säilyttämisessä.
Uhkana on Euroopan valitsema tiukka ilmastopolitiikka eli tiennäyttäjän rooli koko maailman mittakaavassa.
"Riskinä on, että eurooppalainen terästuotanto hiipuu ja menee sinne, missä ei ole niin tiukkoja ilmastotavoitteita kuin läntisessä Euroopassa. Päästöongelma on maailmanlaajuinen ja maailmanlaajuisesti se pitää myös ratkaista. Yhdysvallat, Kiina ja Intia tuottavat valtaosan maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Päästöt eivät kunnioita valtakuntien rajoja", muistuttaa Tamminen.
Tamminen kertoo, että jos Euroopan kuluttama teräs tuotettaisiin mantereen ulkopuolella, nostaisi se maailman terästeollisuuden päästöjä kolmanneksella.
"Päättäjät eivät aina halua kuunnella eivätkä ymmärtää, kuinka ilmastopolitiikka vaikuttaa yritysten liiketoimintaan. Politiikka ja liiketoiminta eivät kohtaa, kun pelataan tunteiden varassa. Ei muisteta, että Suomen teollisuus on hyvin riippuvaista viennistä ja kohtuuhintaisesta energiasta. Kaiken lisäksi sijaitsemme kuin saarella, jolloin rahdit nostavat entisestään suomalaisyritysten tuotteiden hintaa."
Tamminen uskoo, että uutta liiketoimintaa varmasti kehittyy, erityisesti teollisten ja muiden palvelujen sekä osaamisen pohjalle. "Nykyisen teollisen perustan kilpailukyky täytyy kuitenkin ylläpitää, kunnes uusi on riittävän kokoista korvatakseen nykyisen pohjan."
Tamminen ei suostu puhumaan kahden teräksentuottajan, jaloterästä tuottavan Outokummun ja hiiliterästä tuottavan Ruukin, mahdollisesta yhteistyöstä. Suu menee suppuun, kun puheeksi tulee ruotsalainen kilpailija LKAB.
"Riittää, kun ostamme LKAB:ltä pellettejä. Ruukki keskittyy tulevaisuutensa rakentamiseen, jossa teräsbisneksen osuus edelleen suhteellisesti pienenee. Asiakkaiden tarpeet ohjaavat kaikkea tuotantoamme. Me erikoistumme; varastoon emme tuota tavaraa."
Kotimaan osuus Ruukin liikevaihdosta on enää 30 prosenttia. Pääosa liikevaihdosta kertyy Keski- ja Itä-Euroopasta sekä Pohjoismaista.
"Suomen konepajateollisuuden elpyminen on kiinni maailmanlaajuisesta talouden noususta. Saksa on Suomelle tärkeä vientimaa, mutta Saksan kysyntä ei vielä yksinään riitä nostamaan Suomea lamasta", painottaa Tamminen.
Saksan konepajateollisuus on siirtänyt tuotantoaan halvemman työvoiman maihin, itään eli Puolaan ja Unkariin. Myös Ruukki toimii Puolassa ja Unkarissa.
Onko mahdollista, että myös terästeollisuus muuttaa Kauko-itään, halvan työvoiman maihin kuten metsäteollisuus halvan raaka-aineen perässä Etelä-Amerikkaan?
"Terästeollisuus on luonteeltaan alueellista. Teräslaatuja on tuhansia ja niin sanottua standardia on vähän. Terästä käytetään lisäksi miljooniin eri käyttötarkoituksiin. Teräksen toimitusketjut myös lyhenevät: teräslaivan saapumista Kiinasta Eurooppaan ei voida odotella paria kuukautta", vastaa Tamminen.
Terästuotannon uusiin ilmiöihin kuuluu alueellistumisen ja erikoistumisen lisäksi myös se, että tukkuportaan rooli pienenee.
Ruukilla tukkuportaan osuus liikevaihdosta oli 2000-luvun alussa 60-70 prosenttia. Nyt se on vain kymmenen prosenttia.