Pääkirjoitus

Rau­nio­kin on leik­ki­lin­naa parempi

Suomenlinna Helsingin edustalla, Turun linna Turussa ja Olavinlinna Savonlinnassa kuuluvat kotikaupunkiensa ehdottomiin matkailuhoukuttimiin. Esimerkiksi Suomenlinnan alueen vuotuinen vierailijamäärä on 650 000, Turun linnankin noin 200 000. Ei siksi ihme, että linnojen tai niiden jäänteiden hyödyntämistä mietitään kaikilla niillä paikkakunnilla, joissa edes raunioita menneestä on näihin päiviin säilynyt.

Suomenlinna Helsingin edustalla, Turun linna Turussa ja Olavinlinna Savonlinnassa kuuluvat kotikaupunkiensa ehdottomiin matkailuhoukuttimiin. Esimerkiksi Suomenlinnan alueen vuotuinen vierailijamäärä on 650 000, Turun linnankin noin 200 000. Ei siksi ihme, että linnojen tai niiden jäänteiden hyödyntämistä mietitään kaikilla niillä paikkakunnilla, joissa edes raunioita menneestä on näihin päiviin säilynyt.

Kajaanissa on noussut jälleen pintaan keskustelu joen keskellä sijaitsevasta rauniolinnasta. Se ei houkuttele matkailijoita siinä määrin kuin kaupungin matkailun kehittäjät toivoisivat. Erityisesti elinkeinotoimen virittämän keskustelun asiasta ymmärtää. Nyt kaupungissa joudutaan katsomaan sivusta, kun kymmenettuhannet turistit ajavat vuosittain Kajaanin ohi Vuokattiin - pysähtymättä.

Kajaanin uusi elinkeinojohtaja Juha E.P. Heikkinen on visioinut uuden linnan rakentamista pienelle saarelle hotellin ja suunnitellun uimahallikompleksin eteen, noin puolen kilometrin päähän nykyisestä linnasta. Heikkisen mukaan kyse olisi nimenomaan lapsille suunnatusta turistien pysäyttäjästä.

Heikkinen on oikeassa siinä, että Kajaanista puuttuu selkeä yksittäinen päänähtävyys. Kaupungin houkuttelevuus turistin silmissä koostuu nyt useammasta osatekijästä, kuten kulttuuritapahtumista ja teatterista, Paltaniemen kirkosta sekä Oulujärvestä. Raa´asti rakennetun sillan alle jääneet linnat rauniot ovat kohde muiden joukossa. Mikään niistä ei selvästi nouse ylitse muiden. Näin tosin on monessa muussakin kaupungissa, Oulussakin.

Jos Kajaani haluaa ammentaa matkailullista vetovoimaa historiasta, on kuitenkin kyseenalaista, voisiko uusi linna olla se houkutin, joka turistivirrat kaupunkia kohti kääntäisi. Huvipuistotyyppinen toteutus voisi toki vetää lapsiperheitä, mutta historiallista mielenkiintoarvoa sillä ei olisi.

Kysymys on epäilemättä myös siitä, millaiseksi kohde rakennettaisiin. Vanhaa voidaan jäljitellä, mutta tulos olisi luultavasti kallis, huvikohteeksi epäkäytännöllinen sekä - historiallisesti arvoton. Nykyaikaisen perhekohteen rakentaminen suunnitellulle paikalle lienee vaikeaa.

Viisainta voisikin olla rauniolinnan vetovoimaan luottaminen. Kun nykyinen autosilta tulee tiensä päähän arviolta vuosikymmenen päästä, uutta ei kannata enää rakentaa tilalle. Silloin linna saisi arvokkuutensa takaisin, ja sen kehittämistä aitona turistikohteena olisi paljon nykyistä helpompi suunnitella.